Melkein onnistunut "etelän leiri"

Töiden puolesta raskaan syksyn jälkeen oli tarpeen päästä irti arjesta hieman pidemmäksi aikaa, joten otin ensimmäistä kertaa elämässäni talviloman jatkoksi viikon palkatonta lomaa ja tammikuun ensimmäisen viikon sunnuntaina läksimme kahdeksi viikoksi Thaimaan Phuketiin. Myös treeniohjelmassa oli menossa kolmen viikon kevyt ohjelmoimaton jakso, joten luvassa oli kaiken kaikkiaan hyvin rentoa ja vapaamuotoista olemista. Kahden viikon aikana tuli ajeltua niin mopolla, Tuktukilla kuin veneilläkin ja käytyä monessa mielenkiintoisessa paikassa, mutta keskitytään tässä blogissa nyt enemmän urheilupuoleen.

Olin pakannut matkaan urheiluvaatteet ja Hokan Cliftonit sillä ajatuksella että juoksen lyhyitä lenkkejä aina kun siltä tuntuu ja yritän parina päivänä juosta myös hieman pidemmän eli reilun 10km lenkin. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi että pidempiä lenkkejä ei tulisi juostua ulkona tai edes hotellin juoksumatolla painostavan kuumuuden ja ilmankosteudun takia. Aamulla kahdeksan aikaan lämpöä oli vielä alle +30C, mutta ilmankosteus oli pahimmillaan noin 80%, minkä seurauksena ulkona juostessa jo reilussa puolessa tunnissa hiki virtasi kuin suihkussa olisi seisonut. Kädessä kulkenut puolen litran juomapullo oli ehdoton vaatimus noilla lyhyilläkin ulkolenkeillä. Suuntasinkin hotellin kuntosalin juoksumatoille aina kun ne vaan olivat vapaana. Kovin kummoista ilmastointia salilla ei ollut, mutta juoksumatoissa oli pienet tuulettimet, joiden puhaltama ilma helpotti hikoilua aavistuksen.

Kevyt hölkkäily, kevyt, terveellinen ja hedelmäpainotteinen ruokavalio, hyvät unet ja rento oleminen alkoivat näkyä pian myös lenkkien sykkeissä. Reilun viikon jälkeen 5,0km lenkki meni juoksumatolla alle 6min/km vauhtia 124 lyönnin keskisykkeellä, todennäköisesti alimmat lukemat koskaan. Myös ainoa juoksemani reippaampi lenkki sujui todella hyvin, kesken reippaan lenkin juostu 1,6km veto 4.18min/km vauhdilla meni 158 keskisykkeellä maksiminkin ollessa vain 168. Kaikki näytti siis oikein hyvältä ja kovemmat treenit olisi hyvä aloittaa heti Suomeen palattua.

Paluulentoa edeltävänä päivänä, sunnuntaina, olo alkoi pian aamupalan jälkeen muuttua huonoksi. Kävin kuitenkin vielä lyhyellä kävelyllä, mutta sieltä takaisin palattuani juoksin suoraan vessaan oksentamaan. Aamupala tuli ulos melkein kokonaisuudessaan, mikä ei ole diabeetikolle hyvä juttu. Seuraavat kaksi tuntia seurasin verensokerin kehittymistä ja imeskelin energiageelejä tasaista tahtia välttääkseni tajuttomuuden ja ambulanssin tilaamisen. Onneksi osa sokerista imeytyi edelleen ja välitön vaaratilanne oli ohi muutaman tunnin kuluttua. Kun myöhemmin iltapäivällä yritin aloittaa juomisen, oksensin uudelleen, samoin alkuillasta. Oksentelun jatkuessa vielä kahdeksalta illalla ja nestevajeen alettua aiheuttaa jo pieniä lihaskramppeja soitin matkatoimiston oppaalle, joka tilasi hotellihuoneeseemme lääkärin. Nuori paikallinen mies teki pikaisen tutkimuksen, pisti oksennusreaktion lopettavan piikin, antoi antibioottikuurin ja veteen liuotettavia nesteytyspusseja. Piikki lopettikin oksentamisen, mutta seuraava yö meni silti hyvin huonoilla unilla. Sain kuitenkin juotua noin litran ja seuraavana aamuna kävely sujui taas normaaliin malliin ja paluulennolle osallistuminen oli mahdollista.

Viimeisen päivän vatsatautiepisodia lukuun ottamatta matka oli oikein onnistunut. Treenipaikaksi Thaimaa ei kuumuuden ja kosteuden takia sovi, mutta mukava siellä oli käydä vähän hölkkäilemässä. Kahden viikon vähärasvaisen ja muutenkin kevyen ruokailun sekä tuon tyhjennysharjoituksen seurauksena paino näyttää nyt myös laskeneen alimmalle tasolle vuosikausiin. Treenienkin pariin pääsin pari päivää sitten eli matkan jälkeisen viikon perjantaina, joten kaiken kaikkiaan tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti kevättä ja ensimmäisiä kisoja. Luvassa onkin minulle hieman vieraampi matka, mutta palataan siihen viikon päästä!

Vielä lähtöä edeltäneenä lauantaina veneretkellä oli näin hauskaa.

Kymmenentuhatta kilometriä ja vähän päälle

Todelliset urheilijat juoksevat kymmenentuhatta kilometriä vähän yli vuodessa, minulta tuohon meni aikaa seitsemän vuotta ja hieman vajaa kolme kuukautta. Junnuvuosina kilometrejä kertyi joitain tuhansia, 20 - 30 -vuotiaana joitain satoja, mutta koska noista juoksuista ei ole tallella merkintöjä, alkaa kilometrien lasku 9.9.2007 milloin säännöllinen juoksuharrastukseni alkoi ja rajapyykki ylittyi 3.12.2014 eli noin kuukausi sitten. Kuten ensimmäisessä blogi-kirjoituksessani mainitsin, syntyi päätös lenkkeilyn aloittamisesta 30-vuotispäivillä erään silloisen työkaverini ehdotuksesta. Hyvin nopeasti juoksusta tuli tavoitteellisempaa - puolimaraton ja maraton - ja lopulta päädyin juoksemaan taas ratakilpailuita joihin olin reilut 15 vuotta aikaisemmin kyllästynyt totaalisesti. Mutta koska tämän kirjoituksen otsikkokin alkaa lukumäärällä niin keskitytään tällä kertaa numeroihin.

Miten nuo 10000 kilometriä sitten kertyivät. Ensimmäisenä vuonna 2007 kilometrejä kertyi kolmessa kuukaudessa 159. Toisena vuonna 2008 kertymä oli 694km ja kolmantena vuonna 2009 mentiin jo toiselle tuhannelle eli kilometrejä kertyi 1090. 2010 ja 2011 yritin panostaa maratonille ja 2011 tuli juostua myös Masokistin Unelman 100km joten noina vuosina kilometrejä kertyi 1800 ja 1702. Siirtyminen lyhemmille ratamatkoille tapahtui vuonna 2012 ja silloin kilometrejä kertyi vain 1351. Tämän jälkeen määrät lähtivät taas nousuun niin että 2013 kilometrejä kertyi 1536 ja viime vuonna uusi ennätysmäärä 1860km. Koska yritän nyt parantaa 800 metrin ennätystäni kestävyysominaisuuksien kautta, uskon että tänä vuonna 2000km ylitys on mahdollinen.

Tärkein työväline juoksukilometrien keräämiseen on lenkkitossupari. Lenkkareita reilun seitsemän vuoden aikana onkin tullut ostettua 34 paria, pääasiassa netin kautta eli merkittävästi kivijalkakauppojen hintoja edullisemmin. Kaksi paria on tullut ostettua selvästi liian pieniä joten ne myin välittömästi eteenpäin, kymmenen paria on edelleen käytössä ja käytöstä poistuneille pareille on ennen roskiin tai kierrätykseen päätymistä kertynyt kilometrejä muutamaa huonosti jalkaan sopinutta paria lukuun ottamatta 250 - 800. Askeleeni on sellainen että kenkä kuin kenkä on 800 kilometrin jälkeen ollut pohja lytyssä, mutta toisaalta moni lenkkari on hajonnut jo merkittävästi tuotakin ennen tai sitten ei olekaan malliltaan sopinut minulle. Nyt seitsemän vuoden harjoittelun jälkeen uskon kuitenkin että seuraavista 10000 kilometristä selviän puolta pienemmällä määrällä pareja kun osaan ostaa sekä itselle sopivia että kestävämpiä malleja.

Otetaan loppuun vielä lyhyt yhteenveto viimeisestä kuukaudesta ja tulevista suunnitelmista. Joulukuussa juoksua kertyi 201 kilometriä eli ensimmäinen kahdensadan kilometrin ylitys sitten toukokuun 2011. Tammi- ja helmikuussa on edelleen tarkoitus kerätä määriä, mutta alkaa myös parin viikon kevyemmän jakson jälkeen siirtyä ratatreeneihin. Alkuun pidempiä maksimikestävyys ja lyhyitä nopeus -vetoja, myöhemmin keväällä sitten kunnon happovetojakin. Aikuisurheilijoiden SM-hallikilpailut järjestetään 7.-8.3.2015 Jyväskylässä ja siellä olisi tarkoitus avata kilpailukausi ja osallistua sekä 400m että 800m matkoille. Varsinaista valmistautumista noihin hallikisoihin en meinannut tehdä vaan hakea lähinnä lähtötason ensi kesää ajatellen. Nyt kaikille kepeitä kilometrejä ja palaillaan!

Kuva vuoden 2007 Vantaan Maratonin 1/4 maratonilta jota ennen olin käynyt lenkillä neljästi. Aika 55.32.