Vain yksi suunta

SAUL:n SM-kilpailut tulivat ja menivät ihan mukavasti vajaat kaksi viikkoa sitten. Päämatkalta eli lauantaina juostulta 800 metriltä tuloksena oli aika 2.17,53 eli reilun neljän sekunnin parannus kauden parhaaseen. Sunnuntain ensimmäinen startti 1500 metriä tuotti ensimmäisen ulkoratojen mitalini eli pronssia, koska ainoastaan kolme juoksijaa uskaltautui lähtöviivalle. Aika 4.59,72 jäi reilun sekunnin kolmen vuoden takaisesta ennätyksestä. Sunnuntain toinen startti 400 metriä meni sitten väsyneillä jaloilla hieman heikommin ajan ollessa varsin vaatimaton 1.01,52.

Juoksuna 800 metriä oli sen hetkiseen kuntotasoon nähden erittäin onnistunut. Sade- ja raekuuron kasteltua radan jouduin tosin taas laittamaan jalkaan lenkkareiden sijaan piikkarit, mikä näkyi ja tuntui viimeisen 200 metrin kankeutena, mutta muuten juoksu meni hyvin. Ensimmäinen kierros vei noin 67 sekuntia joten toinen kierroskaan ei ollut kuin kolmisen sekuntia hitaampi. Loppusuoralla kävin kuudennesta sijasta vielä tiukkaa kirikamppailua, mutta koko matkan peesissä juossut kaverini pääsi valitettavasti ohi aivan kalkkiviivoilla.

Sunnuntain 1500 metriä olikin sitten yksinäistä puurtamista kun erän muut juoksijat olivat minua selvästi kovempia. Tarkoituksena oli lähteä hakemaan 4.55 alittavaa aikaa, mutta toisen ja kolmannen kierroksen löysäily (kierrokset 1.23) vei mahdollisuuden tähän. Viimeisen kierroksen alkaessa kentän kellossa oli lukemat 3.44 joten tajusin että viiden minuutin alitus olisi hyvällä kirikierroksella edelleen mahdollinen ja sainkin nostettua vauhdin aivan uudelle tasolle kierroksen mennessä noin 8 sekuntia edellisiä nopeammin. Viimeisessä lajissa 400 metrillä elättelin toiveita minuutin alituksesta, mutta heti ensimmäisen 100 metrin jälkeen oli selvää, että parhaat menut oli viety jaloista eikä aika tulisi olemaan kummoinen. Tuo juoksu oli tasaisen hidas alusta loppuun.

Onnistuneen 800 metrin jälkeen aloin heti seuraavalla viikolla toteuttaa uutta treeniohjelmaa kohti elokuun alun kisoja. Yhdistelin omia kokemuksia ja useista kirjoista (mm. The Science of Running, Daniels' Running Formula, Build Your Running Body) luettuja ajatuksia ja esimerkkiohjelmia ja päädyin malliin jossa viikossa on kaksi kehittävää harjoitusta - ensimmäinen kehittää vauhti- tai maksimikestävyyttä ja toinen on lajinomainen nopeuskestävyysharjoitus. Pyrin käyttämään vaihtelevia harjoituksia ja varmistamaan että kaikki harjoitukset ovat kovia, mutta myös tehtävissä olevia. Lepopäiviä ohjelmassa on viikossa kaksi ja muut päivät ovat joka palauttavia tai kevyttä pk-treeniä joiden kanssa juoksua tulee viikossa noin 40 kilometriä. Nyt kun takana on kolme kehittävää harjoitusta, tuntemukset ovat erittäin hyvät, treenit ovat onnistuneet suunnitelman mukaisesti ja tuntuma on ollut että harjoitusvaste on erittäin hyvä. Tästä kohti elokuun kisoja onkin siis vain yksi suunta eli kaikkien aikojen kisakunto!

Ensimmäinen ulkoratojen kisoista saamani SM-mitali, 1500m pronssi.

Kohti kesää 2015

Aktivoiduttuani aavistuksen Twitterin käyttäjänä en ole valitettavasti kirjoitellut tänne blogiin aikoihin mitään, mutta koska 140 merkkiin ei kovin syvällisiä ajatuksia saa mahtumaan, on nyt korkea aika jonkinlaisella pidemmälle väliraportille. Lähdetään siis liikkeelle siitä mihin viimeksi jäätiin.

Talven varsin hyvin onnistuneen peruskuntokauden ja veteraanien SM-hallien jälkeen kilpailukauteen valmistava jakso alkoi maaliskuun puolessa välissä mukavasti ja sainkin vetotreenien progression hyvään vauhtiin. Päädyin lähestymään 800 metrin tavoitteita kahdesta suunnasta - toisaalta kilpailuvauhtia rauhallisemmista kohtuullisen pitkistä vedoista (4x600m) ja toisaalta ennätystä nopeammista lyhyistä vedoista (3x8x100m). Näitä kehittäviä harjoituksia tuli kolmen viikon treenijakson aikana kaksi, toinen kestävyys ja toinen vauhti edellä. Huhtikuussa tehtyjen 5x400m ja 3x4x200m vetosarjojen välissä juoksin jo soolona harjoituksissa Esport Areenalla 800m hieman alle 2.20 joten kunto vaikutti olevan vahva ja hyvässä nousussa. Pian tämän jälkeen huhtikuun lopussa sairastuin kuitenkin keuhkoputken tulehdukseen, mikä keskeytti hyvin alkaneen kilpailuihin valmistavan kauden siihen paikkaan.

Kuumeisena sairaslomalla sängyssä maatessa mieli oli alkuun pahasti maassa, kun koko talven panostus seuraavaan kesään tuntui menneen hukkaan. Muutaman päivän jälkeen asiat palasivat kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiinsa, eikä edes synkin vaihtoehto eli ajatus heikoksi jäävästä suoritustasosta kaikissa kesän kilpailuissa tuntunut kovin pahalta. Jossain vaiheessa aloin myös uskoa että viimeistään loppukesästä voisin olla taas niin hyvässä kunnossa kuin mitä olisin ollut ilman sairastelua. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa että kahdentoista päivän tauko harjoittelusta teki minulle henkisesti hyvää - laittoi asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja auttoi arvostamaan onnistumisia entistä enemmän.

Ensimmäinen sairastelun jälkeen juostu lenkki 12. toukokuuta oli uskomattoman raskas vaikka vauhti oli minuutin per kilometri hitaampaa kuin rauhallisilla pk-lenkeillä tautia ennen. Pikku hiljaa vauhdit kuitenkin paranivat ja sykekin tuli alaspäin lähemmäksi normaaleita lukemia. Parin viikon hölköttelyn jälkeen juoksin ensimmäisen kunnollisen vetosarjan, 2x4x200m, kohtuullisen pitkillä palautuksilla. Suunta näytti olevan ylöspäin, mutta pian tuli uusia ongelmia. Viikon toisessa vetoharjoituksessa vauhdit jäivät kauaksi toivotusta ja meno oli muutenkin todella väsynyttä. Olin mitä ilmeisimmin sortunut taas yhteen perisyntiini eli liian vähäiseen syömiseen. Sairastelun aikana olin vähentänyt syömistä treenien jäätyä kokonaan pois ohjelmasta ja nyt harjoittelun taas alettua en ollut juuri tajunnut lisätä syödyn ruoan määrää. Tähän ongelmaan oli onneksi helppo ratkaisu ja niinpä jo seuraavalla viikolla seurakaverin kanssa juostu 2x4x(200m+100m) sujui taas varsin mukavasti ja palautti uskon omaan tekemiseen.

Maanantaina 8. kesäkuuta oli ohjelmassa kesän ensimmäinen kilpailu, 800 metriä Hyvän Tuulen kisoissa Eläintarhan kentällä. Nimestään huolimatta kilpailu meni alavireisesti. Ensimmäinen ongelma oli diabeetikolle valitettavasti silloin tällöin sattuva riesa eli illan aikana korkealle noussut verensokeri, jota en lääkkeilläkään saanut laskemaan. Korkea sokeri aiheuttaa yleistä väsymystä ja voimattomuutta, joten en tämän vuoksi ollut aivan täydessä terässä. Lisäksi vettä oli satanut lähes koko iltapäivän joten rata oli edelleen märkä ja liukas joten en voinut juosta suunnitelmani mukaisesti lenkkareissa vaan jouduin laittamaan piikkarit jalkaan vaikka tiesin että tämä vie parhaan herkkyyden askeleesta. Kaikkien näiden haasteiden jälkeen loppuaika oli hyvin vaatimaton 2.26,48.

Heikon kilpailusuorituksen jälkeen otin viikon seuraavat treenit hyvin kevyesti ja juoksin vain palauttavia lenkkejä ennen seuraavaa lauantaina 13. kesäkuuta ohjelmassa ollutta kisastarttia. Tällä kertaa vuorossa oli Mastokisat Lahden Radiomäen kentällä ja matkana sama 800 metriä kuin maanantaina. Valmistautuminen kisaan sujui hyvin eikä säänkään kanssa ollut muita ongelmia kuin maalisuoralla puhaltanut navakka vastatuuli. Juoksu sujui kohtuullisen hyvin ja tulos 2.21,68 oli selvä parannus kauden avaukseen. Täysin tyynessä kelissä olisin varmaan pystynyt samaan niukkaan 2.20 alitukseen, jonka juoksin harjoituksissa huhtikuun puolessa välissä, joten kahden viikon sairastelusta toipumiseen meni minulta noin neljä viikkoa.

Seuraava ohjelmassa oleva startti onkin sitten lauantaina 27. kesäkuuta juostava veteraanien SM-kilpailuiden 800 metriä. Viime vuonna näissä kilpailuissa pärjääminen oli koko kauden päätavoitteeni, mutta tänä vuonna M35-sarjan taso on noussut selvästi ja toisaalta oma kunto ei vielä ole ollut lähelläkään samaa tasoa kuin viime vuonna joten lähden tekemään vain omaa hyvää suoritusta, en tavoittelemaan mitalisijoja. Seuraavan viikon aikana olisi tarkoitus tehdä vielä kaksi kovaa vetotreeniä, 3x3x200m ja 3x500m, joilla toivottavasti saadaan taas kauden parhaasta joitain sekunteja pois. Lauantain päämatkan jälkeen sunnuntaina ohjelmassa on kaksi muuta starttia eli 1500 metriä ja 400 metriä, tässä järjestyksessä. Myös näiltä matkoilta lähden nyt hakemaan vain päivän kunnon mukaista suoritusta ilman sen kummempia aikatavoitteita. Kisojen jälkeen katsotaan tulokset ja asetetaan tavoitteet loppukesäksi. Harjoittelun haasteiden jälkeen pienikin ennätysparannus 800 metriltä kesän aikana olisi erittäin positiivinen yllätys.

Jäähyväiskilpailu 1.4.2015 - seuraa live-streamiä

Juoksut jatkuu, hyvää aprillipäivää kaikille.

Kenkäarvio - Hoka One One Clifton

Huippupehmustetuista lenkkareistaan tunnettu Hoka One One lanseerasi vuoden 2014 heinäkuun alussa aikaisempia malleja selvästi kevyemmän, mutta edelleen todella hyvin pehmustetun lenkkikengän Hoka One One Clifton:in. Luettuani kengästä Running Times:ista päädyin hankkimaan marraskuussa kengän keltaisen version. Suomessa Hokan lenkkareita on varsin huonosti, jos ollenkaan, saatavilla joten tilasin kengät netin kautta Englannista. Hintaa parille tuli postikuluineen noin 120 euroa, joten ihan halvimmasta kengästä ei ole kyse, vaikka muut Hokan mallit ovat toki vieläkin kalliimpia.

Ensivaikutelma Cliftoneista oli todella hyvä. Hyvin jalkaan istuva, joskin aavistuksen varvastilasta kapea kenkä oli samaan aikaan sekä kilpakenkämäisen kevyt (215 grammaa) että todella pehmustettu ja niinpä ensimmäisen lenkin jälkeen en enää halunnutkaan juosta muilla lenkkareilla, poikkeuksena jääkeleillä juostut lenkit jolloin jalassa oli Icebugin nastalenkkarit. Ainoa huolenaihe oli pohjan pehmusteiden paljaus ja sitä kautta pohjan kestävyys. Hiekkateillä juostujen lenkkien jälkeen pohjista saikin irrotella sinne kiinni pureutuneita teräviä pikku kiviä. Talven lähestyessä ja lenkkien siirtyessä osittain sisähalliin tämän ongelman vaikutus kuitenkin väheni. Sisällä hallissa Cliftoneilla tuli juostua myös ulkolenkkien 5-6min/km vauhteja selvästi reippaammin. Pehmeydestään huolimatta kenkä toimi ainakin minulla myös reippaammissa hieman yli 4min/km vauhdeissa. Vasta 3.45/km vauhtisissa tonnin vedoissa aloin kaivata napakampaa pohjaa, joten Cliftonin voidaan sanoa soveltuvan hyvin niin peruskestävyys- kuin vauhtikestävyysharjoitteluunkin.

Juostuani Cliftoneilla pari kuukautta päädyin tilaamaan toisen parin alennusmyynnistä valmiiksi kaappiin odottamaan ensimmäisen parin eläköitymistä. Tässä vaiheessa uskoin vielä että kengät kestäisivät ainakin 800 juoksukilometriä, koska noin 200 kilometrin jälkeen en ollut huomannut mitään kulumisen merkkejä. Vajaan 400 kilometrin kohdilla alkoi pohjan asteittaisen kovenemisen huomata. Kun sitten muutama kymmentä kilometriä myöhemmin kokeilin pitää toisessa jalassa vanhaa ja toisessa uutta kenkää paljastui karu todellisuus - pohja oli lytistynyt 10% ja vähintään puolet pehmustuksesta oli kadonnut. Lytistyminen oli voimakkaampaa kantapään alta joten myös jalan asento kengässä oli muuttunut. Toivoin saavani parille kuitenkin vielä 100-200 kilometriä lisää, mutta valitettavasti oikea kantapääni tuntui kipeytyvän jo lyhyilläkin lenkeillä, jotain mitä edes normaalipehmustetuilla lenkkareilla ei ole tapahtunut, joten ensimmäisen pari Cliftoneita joutui eläkkeelle jo 460 kilometrin jälkeen. Toinen pari päätyi siis käyttöön huomattavasti toivottua aikaisemmin. Jääkö se viimeiseksi pariksi Cliftoneita on vielä tässä vaiheessa auki. Pidän kengästä todella paljon, mutta jos selvästi yli 100 euroa maksavilla lenkkareilla pystyy juoksemaan vain vajaat 500 kilometriä, en ole varma onko panostus kannattava. Cliftoneiden keveydellä ja pehmeydellä näyttää siis olevan melko kova hinta.

Pohjan paksuudesta huolimatta Hokan Clifton on todella kevyt ja juostava kenkä.

Kuvassa vasemmalla olevan kengän pohjan kuluminen näkyy 450km käytön jälkeen.

Pehmustetyynyt ovat lytyssä ja pohja on noin 3mm matalampi 450km käytön jälkeen.

Kuvassa vasemmalla olevan kengän pohja on levinnyt noin 5mm 450km käytön jälkeen.

Hyvää

+ Istuu hyvin jalkaan
+ Todella kevyt (215g)
+ Hyvä juoksutuntuma (4-6min/km vauhdit)
+ Uutena kauttaaltaan todella hyvä pehmustus
+ Päällisen materiaalit kestäviä (ei kulumia 450km käytön jälkeen)

Huonoa

- Lyhyt käyttöikä (pehmustus, alle 500km)
- Aavistuksen kapea malli, varpaille voisi olla enemmänkin tilaa
- Jalan asento muuttuu pohjan mennessä lyttyyn (5mm droppi vähenee puoleen tms.)
- Kannan pehmustus katoaa lopulta todella pahasti (kova verrattuna peruslenkkariinkin)

Tuomio

Alkuun todella pehmeältä tuntuvalla monipuolisella kengällä on valitettavan lyhyt käyttöikä. Tämän vuoksi kenkä saa varauksellisen suosituksen jos olet valmis heittämään vanhan parin roskiin normilenkkaria puolta pienemmän kilometrimäärän jälkeen.

Veteraanien SM-hallit 2015

Veteraanien eli nykyään virallisesti "aikuisurheijoiden" Suomen mestaruus -hallikilpailut järjestettiin viime viikonloppuna (7.-8.3.2015) Jyväskylän Hipposhallilla. Koska varsinaiset 400 ja 800 metrin lajitreenit oli tarkoitus aloittaa vasta kisaviikonlopun jälkeen, oli tämä oivallinen tilaisuus määrittää peruskuntojakson jälkeinen lähtötaso, jonka päälle kisakuntoa aletaan sitten rakentamaan. Osallistujalistaa ennakkoon katsellessa oli selvää että mitaleille ei kummallakaan matkalla olisi mitään mahdollisuuksia joten kun arvio omasta tuloskunnosta oli 400 metrillä noin 1.00 ja 800 metrillä noin 2.20, oli tavoite yksinkertaisesti lähteä hakemaan näiden aikojen alituksia. Viikkoa aikaisemmin sairastettu flunssa loi kuitenkin oman epäilyksen varjonsa tavoitteiden ylle.

Lauantaina 7.3. ohjelmassa oli kisojen ensimmäinen startti, 400 metriä. Tuntuma oli päivän aikana varsin hyvä ja kun verryttelytkin meni hyvin, olin vakuuttunut minuutin alituksen realistisuudesta. Koska Hipposhallilla on vain neljä rataa, jaettiin kuusi osallistujaa kahteen erään. Hieman harmillisesti päädyin jostain syystä noista kahdesta erästä siihen kovempaan, joten varsinaista kiriapua ei olisi luvassa. Ensimmäinen lähtöyritys onnistui ja kiihdytin telineistä nopeasti matkavauhtiin. Lähtö oli sen verran rivakka, että otin jopa ulkopuolellani juossutta kilpailijaa selvästi kiinni ensimmäisten 50 metrin aikana. Tämä oli lopulta huono asia, koska intouduin puristamaan hieman turhankin kovaa koko ensimmäisen 200 metrin kierroksen. Väliaika puolessa matkassa oli tasan 28 sekuntia eli ehkä jopa aavistuksen kovempi kuin ulkoratojenkaan ennätysjuoksussani. Pian hapot alkoivatkin jyllätä jaloissa ja askel kangistui nopeasti. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että toinen kierros juostiin sisärataa ja kallistetuissa kaarteissa oli vähäisen kokemuksen takia todella hankala juosta katsomatta jalkoihin ja radan sisäreunoissa olleisiin muovitolppiin. Maaliviiva ylittyi ajassa 1.01,30 joten toiseen kierrokseen aikaa tuhraantui yli viisi sekuntia ensimmäistä kierrosta enemmän. Sanomattakin on selvää että loppuaika oli kova pettymys.

Sunnuntaina ohjelmassa oli kisojen toinen startti eli 800 metriä. Edellisen päivän fiaskon jälkeen olo oli todella epävarma ja selvästi hermostunut. Viritin Garminin värisemään ranteessa 17 sekunnin välein, jotta väliaikoja ei tarvitsisi katsoa kellosta. Selvää oli että tuo 2.16 loppuaikaan tähtäävä vauhti ei säilyisi loppuun asti, mutta ensimmäistä sataa metriä ei saisi juosta yhtään kovempaa ja toisaalta kaksi kierrosta eli 400 metriä olisi hyvä pysyä tuossa vauhdissa. Ensimmäinen kierros menikin juuri tavoitevauhtia eli 34 sekuntiin. Vielä toinenkin kierros meni varsin mukavasti puolimatkan väliajan ollessa 1.09. Kolmannella kierroksella lajitreenien puute alkoi näkyä lähinnä pään pehmeytenä. Vaikka olo ei ollut vielä erityisen tukala, putosi vauhti selvästi ja 600 metrin väliaika oli 1.48. Niinpä viimeisen kierroksen alkaessa huomasin että voimia on vielä varastossa ja sainkin kiristetty vauhtia muutamalla sekunnilla. Maalissa kello näytti tällä kertaa aikaa 2.24,04, sijoituksen ollessa porukan viimeinen eli kymmenes. Kaiken kaikkiaan juoksusta jäi kuitenkin huomattavasti parempi maku kuin edellisen päivän puolta lyhemmältä matkalta. Kaarteiden juokseminen ei tälläkään kertaa ollut erityisen rentoa, mutta hieman hitaammassa vauhdissa ei sentään tarvinnut katsella jalkoja. Ohessa on vielä linkki juoksusta kuvattuun videoon.

Mitä kisoista jäi tällä kertaa käteen? Oma tuloskunto oli aavistuksen heikompi kuin mitä olin toivonut ja samaan aikaan M35-sarjan taso oli ottanut varsinkin 800 metrillä valtavan loikan eteenpäin edellisestä vuodesta - voittajan aika oli 2.03,44, kolmannen 2.05,12 ja vielä viidennenkin aika 2.07,35 oli vain pari kymmenystä hitaampi kuin viime kesänä käytyjen SM-kilpailuiden voittotulos. Olettaen että kesällä kaikki ovat vielä aavistuksen kovemmassa kunnossa tarkoittaa tämä sitä että ensi kesän SM-kisoissa mitalillekin saatetaan vaatia alle 2.03 aika, millä ruvetaan hätyyttelemään Suomen vuositilastoissa paikkaa sadan parhaan joukossa kaikki ikäluokat mukaan laskettuna. Omat kyvyt eivät tuollaisiin tuloksiin tule riittämään, joten mitaleiden sijaan tavoitteet tulevat olemaan puhtaasti omien ennätysten parantelussa. Sillä rintamalla uskon onnistumisten olevan mahdollisia ensi kesänä. Tämän vuoden noteerauksia sen sijaan on tarkoitus parannella epävirallisesti jo kevään mittaan omissa 800 metrin testijuoksuissa. Ensimmäinen tällainen on ohjelmassa jo reilun kahden viikon päästä ja silloin tavoite on päästä 2.20 aikaan joka vielä viime viikonloppuna jäi saavuttamatta. Hyviä treenejä kaikille, palaillaan!

Tilannekatsaus

Säännöllisin väliajoin on hyvä pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksepäin jotta osaa taas jatkaa oikeaan suuntaan. Aloitin syyskuun puolessa välissä peruskuntokauden, jonka aikana päätin panostaa kaikkiin perusominaisuuksiin - kestävyyteen, voimaan ja myöhemmin nopeuteen. Matkan varrella päätin myös siirtää parina edellisenä vuonna pitkin talvea tekemieni lyhyiden kovavauhtisten 200-400m vetojen aloittamista pari kuukautta myöhemmäksi. Kantava ajatus on ollut rakentaa pohjaa, jonka päälle kisakunto sitten luodaan noin kymmenessä viikossa.

Kuten harjoituspäiväkirja kertoo, kilometrien, myös hieman vauhdikkaampien, keräily sujui varsin mukavasti loka-joulukuussa. Juoksumäärät nousivat tasaisesti lokakuun 174 kilometristä joulukuun 201 kilometriin ja koko ajanjaksona juoksua kertyi 168km enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä näkyi ennen kaikkea parantuneena vauhtina pk-lenkeillä, reippaampien lenkkien madaltuneina sykkeinä ja painon hallinnan helpottumisena. Minulle kovien määrien ja töiden puolesta raskaan syksyn jälkeen päätin ottaa tammikuun aavistuksen kevyemmin ja tavoitteena oli kerätä kilometrejä jonkin verran joulukuuta vähemmän. Edellisessä kirjoituksessa käsittelemäni vatsatauti rokotti määrää kuitenkin selvästi ja niinpä tammikuussa juoksua kertyi vain reilut 130km. Paluu harjoittelu pariin sujui kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja nyt päällä on taas hyvä tekemisen meininki.

Joitain huomioita punttitreeneistä, jotka ovat kuuluneet myös peruskuntokauteni ohjelmaan. Itselläni on tuntunut toimivan maksimivoimaan keskittyvä kerran viikossa tehtävä harjoitus - voimatasot ovat nousseet selvästi ja saatu voima on tuntunut siirtyvän myös juoksuaskeleeseen. Ohjelma on ollut äärimmäisen yksinkertainen ja sisältänyt ainoastaan kyykyn ja maastavedon. Raskaiden painojen käyttö jumittaa minulla lihakset pariksi päiväksi, joten tämä pitää ottaa huomioon treeniohjelmassa. Jos edellisestä punttitreenistä on tullut pidempi tauko, on lihasjumitus venynyt jopa neljään päivään, mikä puoltaa säännöllistä treenirytmiä ilman pidempiä taukoja.

Koska päämatkani ovat edelleen 400m ja 800m on tärkein tavoite tietysti parantaa noiden matkojen nopeutta. Kuten aikaisemmin mainitsin, mitään täsmätreenejä en ole vielä vähään aikaan tekemässä, mutta pientä jalkojen herättelyä olen kuitenkin tehnyt. Tällaisena harjoituksena on toiminut 8x100m rauhallisella 200 metrin kävelypalautuksella ensimmäisen vedon ollessa hieman 800 metrin vauhtia kovempaa ja viimeisen lähes 200 metrin aloitusvauhtia. Näiden vetojen vauhdin helppous oli yksi syy miksi uskalsin siirtää kovempien vetotreenien aloitusta eteenpäin.

Loppuun vielä lyhyt analyysi edellisessä kirjoituksessa vihjailemastani minulle vieraammasta kisamatkasta, joka oli 3000 metrin juoksu Liikuntamyllyssä eilen 31.1.2015. Ennen juoksua ennakoin noin 11.15 ajan olevan mahdollinen, mutta itse kisassa menohaluja ja puristusta ei lopulta löytynyt vaan tyydyin helpohkoon treenivauhtiin, jolla mentäisiin vähän alle 12 minuuttiin. Vasta viimeisen 200 metrin kierroksen juoksin tosissani ja kierros menikin noin 10 sekuntia keskiarvoa kovempaa aikaan 38,5. Loppuaika 11.44,63 ei ollut kummoinen, mutta onneksi se tuli kohtuullisen vaivattomasti. Se tuli ainakin selväksi että nämä pidemmät raastomatkat eivät sovellu minulle. Parempi siis keskittyä vähän lyhemmille matkoille. Ensimmäiset startit omilla päämatkoille onkin luvassa viiden viikon kuluttua aikuisurheilijoiden SM-hallikisoissa Jyväskylässä 7.-8.3.2014. Vähän kisoja ennen pitää varmaan ottaa yksi tai kaksi täsmätreeniä, joilla kisavauhdin saa tutummaksi. Noista treeneistä ja kisoista tarkemmin tulevissa kirjoituksissa, palaillaan!