Tilannekatsaus

Säännöllisin väliajoin on hyvä pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksepäin jotta osaa taas jatkaa oikeaan suuntaan. Aloitin syyskuun puolessa välissä peruskuntokauden, jonka aikana päätin panostaa kaikkiin perusominaisuuksiin - kestävyyteen, voimaan ja myöhemmin nopeuteen. Matkan varrella päätin myös siirtää parina edellisenä vuonna pitkin talvea tekemieni lyhyiden kovavauhtisten 200-400m vetojen aloittamista pari kuukautta myöhemmäksi. Kantava ajatus on ollut rakentaa pohjaa, jonka päälle kisakunto sitten luodaan noin kymmenessä viikossa.

Kuten harjoituspäiväkirja kertoo, kilometrien, myös hieman vauhdikkaampien, keräily sujui varsin mukavasti loka-joulukuussa. Juoksumäärät nousivat tasaisesti lokakuun 174 kilometristä joulukuun 201 kilometriin ja koko ajanjaksona juoksua kertyi 168km enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä näkyi ennen kaikkea parantuneena vauhtina pk-lenkeillä, reippaampien lenkkien madaltuneina sykkeinä ja painon hallinnan helpottumisena. Minulle kovien määrien ja töiden puolesta raskaan syksyn jälkeen päätin ottaa tammikuun aavistuksen kevyemmin ja tavoitteena oli kerätä kilometrejä jonkin verran joulukuuta vähemmän. Edellisessä kirjoituksessa käsittelemäni vatsatauti rokotti määrää kuitenkin selvästi ja niinpä tammikuussa juoksua kertyi vain reilut 130km. Paluu harjoittelu pariin sujui kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja nyt päällä on taas hyvä tekemisen meininki.

Joitain huomioita punttitreeneistä, jotka ovat kuuluneet myös peruskuntokauteni ohjelmaan. Itselläni on tuntunut toimivan maksimivoimaan keskittyvä kerran viikossa tehtävä harjoitus - voimatasot ovat nousseet selvästi ja saatu voima on tuntunut siirtyvän myös juoksuaskeleeseen. Ohjelma on ollut äärimmäisen yksinkertainen ja sisältänyt ainoastaan kyykyn ja maastavedon. Raskaiden painojen käyttö jumittaa minulla lihakset pariksi päiväksi, joten tämä pitää ottaa huomioon treeniohjelmassa. Jos edellisestä punttitreenistä on tullut pidempi tauko, on lihasjumitus venynyt jopa neljään päivään, mikä puoltaa säännöllistä treenirytmiä ilman pidempiä taukoja.

Koska päämatkani ovat edelleen 400m ja 800m on tärkein tavoite tietysti parantaa noiden matkojen nopeutta. Kuten aikaisemmin mainitsin, mitään täsmätreenejä en ole vielä vähään aikaan tekemässä, mutta pientä jalkojen herättelyä olen kuitenkin tehnyt. Tällaisena harjoituksena on toiminut 8x100m rauhallisella 200 metrin kävelypalautuksella ensimmäisen vedon ollessa hieman 800 metrin vauhtia kovempaa ja viimeisen lähes 200 metrin aloitusvauhtia. Näiden vetojen vauhdin helppous oli yksi syy miksi uskalsin siirtää kovempien vetotreenien aloitusta eteenpäin.

Loppuun vielä lyhyt analyysi edellisessä kirjoituksessa vihjailemastani minulle vieraammasta kisamatkasta, joka oli 3000 metrin juoksu Liikuntamyllyssä eilen 31.1.2015. Ennen juoksua ennakoin noin 11.15 ajan olevan mahdollinen, mutta itse kisassa menohaluja ja puristusta ei lopulta löytynyt vaan tyydyin helpohkoon treenivauhtiin, jolla mentäisiin vähän alle 12 minuuttiin. Vasta viimeisen 200 metrin kierroksen juoksin tosissani ja kierros menikin noin 10 sekuntia keskiarvoa kovempaa aikaan 38,5. Loppuaika 11.44,63 ei ollut kummoinen, mutta onneksi se tuli kohtuullisen vaivattomasti. Se tuli ainakin selväksi että nämä pidemmät raastomatkat eivät sovellu minulle. Parempi siis keskittyä vähän lyhemmille matkoille. Ensimmäiset startit omilla päämatkoille onkin luvassa viiden viikon kuluttua aikuisurheilijoiden SM-hallikisoissa Jyväskylässä 7.-8.3.2014. Vähän kisoja ennen pitää varmaan ottaa yksi tai kaksi täsmätreeniä, joilla kisavauhdin saa tutummaksi. Noista treeneistä ja kisoista tarkemmin tulevissa kirjoituksissa, palaillaan!

Melkein onnistunut "etelän leiri"

Töiden puolesta raskaan syksyn jälkeen oli tarpeen päästä irti arjesta hieman pidemmäksi aikaa, joten otin ensimmäistä kertaa elämässäni talviloman jatkoksi viikon palkatonta lomaa ja tammikuun ensimmäisen viikon sunnuntaina läksimme kahdeksi viikoksi Thaimaan Phuketiin. Myös treeniohjelmassa oli menossa kolmen viikon kevyt ohjelmoimaton jakso, joten luvassa oli kaiken kaikkiaan hyvin rentoa ja vapaamuotoista olemista. Kahden viikon aikana tuli ajeltua niin mopolla, Tuktukilla kuin veneilläkin ja käytyä monessa mielenkiintoisessa paikassa, mutta keskitytään tässä blogissa nyt enemmän urheilupuoleen.

Olin pakannut matkaan urheiluvaatteet ja Hokan Cliftonit sillä ajatuksella että juoksen lyhyitä lenkkejä aina kun siltä tuntuu ja yritän parina päivänä juosta myös hieman pidemmän eli reilun 10km lenkin. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi että pidempiä lenkkejä ei tulisi juostua ulkona tai edes hotellin juoksumatolla painostavan kuumuuden ja ilmankosteudun takia. Aamulla kahdeksan aikaan lämpöä oli vielä alle +30C, mutta ilmankosteus oli pahimmillaan noin 80%, minkä seurauksena ulkona juostessa jo reilussa puolessa tunnissa hiki virtasi kuin suihkussa olisi seisonut. Kädessä kulkenut puolen litran juomapullo oli ehdoton vaatimus noilla lyhyilläkin ulkolenkeillä. Suuntasinkin hotellin kuntosalin juoksumatoille aina kun ne vaan olivat vapaana. Kovin kummoista ilmastointia salilla ei ollut, mutta juoksumatoissa oli pienet tuulettimet, joiden puhaltama ilma helpotti hikoilua aavistuksen.

Kevyt hölkkäily, kevyt, terveellinen ja hedelmäpainotteinen ruokavalio, hyvät unet ja rento oleminen alkoivat näkyä pian myös lenkkien sykkeissä. Reilun viikon jälkeen 5,0km lenkki meni juoksumatolla alle 6min/km vauhtia 124 lyönnin keskisykkeellä, todennäköisesti alimmat lukemat koskaan. Myös ainoa juoksemani reippaampi lenkki sujui todella hyvin, kesken reippaan lenkin juostu 1,6km veto 4.18min/km vauhdilla meni 158 keskisykkeellä maksiminkin ollessa vain 168. Kaikki näytti siis oikein hyvältä ja kovemmat treenit olisi hyvä aloittaa heti Suomeen palattua.

Paluulentoa edeltävänä päivänä, sunnuntaina, olo alkoi pian aamupalan jälkeen muuttua huonoksi. Kävin kuitenkin vielä lyhyellä kävelyllä, mutta sieltä takaisin palattuani juoksin suoraan vessaan oksentamaan. Aamupala tuli ulos melkein kokonaisuudessaan, mikä ei ole diabeetikolle hyvä juttu. Seuraavat kaksi tuntia seurasin verensokerin kehittymistä ja imeskelin energiageelejä tasaista tahtia välttääkseni tajuttomuuden ja ambulanssin tilaamisen. Onneksi osa sokerista imeytyi edelleen ja välitön vaaratilanne oli ohi muutaman tunnin kuluttua. Kun myöhemmin iltapäivällä yritin aloittaa juomisen, oksensin uudelleen, samoin alkuillasta. Oksentelun jatkuessa vielä kahdeksalta illalla ja nestevajeen alettua aiheuttaa jo pieniä lihaskramppeja soitin matkatoimiston oppaalle, joka tilasi hotellihuoneeseemme lääkärin. Nuori paikallinen mies teki pikaisen tutkimuksen, pisti oksennusreaktion lopettavan piikin, antoi antibioottikuurin ja veteen liuotettavia nesteytyspusseja. Piikki lopettikin oksentamisen, mutta seuraava yö meni silti hyvin huonoilla unilla. Sain kuitenkin juotua noin litran ja seuraavana aamuna kävely sujui taas normaaliin malliin ja paluulennolle osallistuminen oli mahdollista.

Viimeisen päivän vatsatautiepisodia lukuun ottamatta matka oli oikein onnistunut. Treenipaikaksi Thaimaa ei kuumuuden ja kosteuden takia sovi, mutta mukava siellä oli käydä vähän hölkkäilemässä. Kahden viikon vähärasvaisen ja muutenkin kevyen ruokailun sekä tuon tyhjennysharjoituksen seurauksena paino näyttää nyt myös laskeneen alimmalle tasolle vuosikausiin. Treenienkin pariin pääsin pari päivää sitten eli matkan jälkeisen viikon perjantaina, joten kaiken kaikkiaan tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti kevättä ja ensimmäisiä kisoja. Luvassa onkin minulle hieman vieraampi matka, mutta palataan siihen viikon päästä!

Vielä lähtöä edeltäneenä lauantaina veneretkellä oli näin hauskaa.

Kymmenentuhatta kilometriä ja vähän päälle

Todelliset urheilijat juoksevat kymmenentuhatta kilometriä vähän yli vuodessa, minulta tuohon meni aikaa seitsemän vuotta ja hieman vajaa kolme kuukautta. Junnuvuosina kilometrejä kertyi joitain tuhansia, 20 - 30 -vuotiaana joitain satoja, mutta koska noista juoksuista ei ole tallella merkintöjä, alkaa kilometrien lasku 9.9.2007 milloin säännöllinen juoksuharrastukseni alkoi ja rajapyykki ylittyi 3.12.2014 eli noin kuukausi sitten. Kuten ensimmäisessä blogi-kirjoituksessani mainitsin, syntyi päätös lenkkeilyn aloittamisesta 30-vuotispäivillä erään silloisen työkaverini ehdotuksesta. Hyvin nopeasti juoksusta tuli tavoitteellisempaa - puolimaraton ja maraton - ja lopulta päädyin juoksemaan taas ratakilpailuita joihin olin reilut 15 vuotta aikaisemmin kyllästynyt totaalisesti. Mutta koska tämän kirjoituksen otsikkokin alkaa lukumäärällä niin keskitytään tällä kertaa numeroihin.

Miten nuo 10000 kilometriä sitten kertyivät. Ensimmäisenä vuonna 2007 kilometrejä kertyi kolmessa kuukaudessa 159. Toisena vuonna 2008 kertymä oli 694km ja kolmantena vuonna 2009 mentiin jo toiselle tuhannelle eli kilometrejä kertyi 1090. 2010 ja 2011 yritin panostaa maratonille ja 2011 tuli juostua myös Masokistin Unelman 100km joten noina vuosina kilometrejä kertyi 1800 ja 1702. Siirtyminen lyhemmille ratamatkoille tapahtui vuonna 2012 ja silloin kilometrejä kertyi vain 1351. Tämän jälkeen määrät lähtivät taas nousuun niin että 2013 kilometrejä kertyi 1536 ja viime vuonna uusi ennätysmäärä 1860km. Koska yritän nyt parantaa 800 metrin ennätystäni kestävyysominaisuuksien kautta, uskon että tänä vuonna 2000km ylitys on mahdollinen.

Tärkein työväline juoksukilometrien keräämiseen on lenkkitossupari. Lenkkareita reilun seitsemän vuoden aikana onkin tullut ostettua 34 paria, pääasiassa netin kautta eli merkittävästi kivijalkakauppojen hintoja edullisemmin. Kaksi paria on tullut ostettua selvästi liian pieniä joten ne myin välittömästi eteenpäin, kymmenen paria on edelleen käytössä ja käytöstä poistuneille pareille on ennen roskiin tai kierrätykseen päätymistä kertynyt kilometrejä muutamaa huonosti jalkaan sopinutta paria lukuun ottamatta 250 - 800. Askeleeni on sellainen että kenkä kuin kenkä on 800 kilometrin jälkeen ollut pohja lytyssä, mutta toisaalta moni lenkkari on hajonnut jo merkittävästi tuotakin ennen tai sitten ei olekaan malliltaan sopinut minulle. Nyt seitsemän vuoden harjoittelun jälkeen uskon kuitenkin että seuraavista 10000 kilometristä selviän puolta pienemmällä määrällä pareja kun osaan ostaa sekä itselle sopivia että kestävämpiä malleja.

Otetaan loppuun vielä lyhyt yhteenveto viimeisestä kuukaudesta ja tulevista suunnitelmista. Joulukuussa juoksua kertyi 201 kilometriä eli ensimmäinen kahdensadan kilometrin ylitys sitten toukokuun 2011. Tammi- ja helmikuussa on edelleen tarkoitus kerätä määriä, mutta alkaa myös parin viikon kevyemmän jakson jälkeen siirtyä ratatreeneihin. Alkuun pidempiä maksimikestävyys ja lyhyitä nopeus -vetoja, myöhemmin keväällä sitten kunnon happovetojakin. Aikuisurheilijoiden SM-hallikilpailut järjestetään 7.-8.3.2015 Jyväskylässä ja siellä olisi tarkoitus avata kilpailukausi ja osallistua sekä 400m että 800m matkoille. Varsinaista valmistautumista noihin hallikisoihin en meinannut tehdä vaan hakea lähinnä lähtötason ensi kesää ajatellen. Nyt kaikille kepeitä kilometrejä ja palaillaan!

Kuva vuoden 2007 Vantaan Maratonin 1/4 maratonilta jota ennen olin käynyt lenkillä neljästi. Aika 55.32.

Peruskunnon kautta hallia kohti

Peruskuntokautta on nyt takana reilut puolet eli kolme kolmen viikon sykliä. Kunnon paranemisesta on jo selviä merkkejä - palauttavat lenkit alkavat vihdoin sujua oikeasti matalilla sykkeillä ja pk-vauhti on parantunut reilusti - vaikka viikkokilometrien nosto aloitustasolta ei olekaan onnistunut aivan suunnitellulla tavalla. Suurin syy tähän on ollut se että arkisin, varsinkin viikon päätteeksi perjantaisin, on yksinkertaisesti väsyttänyt niin paljon että lenkille lähtö ei ole onnistunut. Tilanteet töissä normalisoitunevat kuitenkin lähiviikkoina, minkä jälkeen perjantaisinkin pitäisi olla energiaa lähteä hölkälle. Lokakuun alussa vaivanneet uniongelmat näyttävät onneksi jo hävinneen, tosin ainakin osittain marketeista saatavien melatoniinivalmisteiden avulla.

Perushölkän lisäksi ohjelmaan on kuulunut vauhdikkaampaa juoksua pari kertaa kolmessa viikossa. Hyvä tilaisuus tällaiseen reippailuun on tarjoutunut parista maastojuoksukilpailusta, Tuusula Trail Runista ja Eeron Ekstriimistä, joihin tuli osallistuttua juomareppusarjassa. Maastossa juostessa aavistuksen pidempikään reipasvauhtinen juoksu ei ole tuntunut yhtään puuduttavalta. Tänään lauantaina tosin tuli kokeiltua vauhdikkaampaa juoksua ihan maantielläkin Aktia Cupin ensimmäisen osakilpailun vitosella. Tämä yritys tuottikin ihan tyydyttävän tuloksen 20.35, joka on kovin maantiellä juoksemani vitosen aika. Toisaalta elokuussa tavoitteeksi asetettu 18.45 -kunto ennen ensi kesää näyttää melko kovalta haasteelta.

Kerran viikkoon tehty yksinkertaisen miehen punttitreeni on myös purrut varsin mukavasti. Sekä kyykkyyn että maastavetoon on saanut rautoja lisää 25 kiloa ja näillä näkymin kehitys saattaisi hyvinkin jatkua vielä jonkin aikaa. Joskus vuodenvaihteen ja 10-20 lisäkilon jälkeen painot voinee jättää siihen mennessä saavutetulle tasolle ja alkaa keskittyä hieman enemmän lajivoiman hankkimiseen. Positiivista on ollut myös se että nousseista voimatasoista huolimatta paino on jopa laskenut vähän alkusyksyn lukemista.

Kuten otsikkokin vihjaili, ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa myös hallitreenit Esport Areenalla. Mitään kovin rankkoja vetotreenejä ei vielä ole luvassa vaan ainoastaan varovaista totuttelua reippaampaan vauhtiin ja oikean askelluksen hakemista hyvillä palautuksilla tehdyillä kisavauhtisilla 8x100m vedoilla. Tämän hetkinen ajatus on että teen noita ensin pari kertaa ja siirryn sitten kisavauhtisiin 200 metrin vetoihin, edelleen pitkillä palautuksilla ja otan rinnalle rauhallisemmat 600 metrin vedot lyhyillä palautuksilla. Näistä kuitenkin tarkemmin kunhan peruskuntokauden jälkeinen treeniohjelma alkaa hahmottua paremmin.

Tuusula Trail Runin lähtö - starttiin pari minuuttia.

Aamulenkillä Tonavan kanavan rannassa Wienissä loka-marraskuun vaihteessa.

Peruskuntoa ja yleisväsymystä

Suunnitelman mukainen peruskuntokausi on ollut nyt käynnissä kolme viikkoa ja punttitreeni sekä kilometrien keräily alkaa pikkuhiljaa maistua. Samaan aikaan töissä on kuitenkin ollut aika tiukkaa vääntöä ja viimeisimpänä bonuksena tällä viikolla tuli ilmoitus YT-neuvotteluista, tarkoituksena vähentää porukkaa ihan reilusti. Erityisen tiukaksi tämän YT-kierroksen omiin edellisten työpaikkojen vastaaviin tekee se, että olen nykyään esimiestehtävissä, mikä tarkoittaa sitä että omaan työpaikkaan kohdistuvan uhan lisäksi on olemassa riski että joudun irtisanomaan omia alaisia. Niinpä unet on jäänyt viime aikoina vähän heikoiksi ja lisäksi päivittäinen stressi on pitänyt lenkkien sykkeet pahasti koholla. Tämän seurauksena tein peruslenkkeihin sellaisen muutoksen, että toistaiseksi kävelen lenkillä minuutin aina kahdeksan juostun minuutin jälkeen, kun normaalisti kävelyiden välistä juoksua on ollut kymmenen minuuttia. Tänään tuntuma oli että tämäkään ei riitä joten voi olla että juoksupätkät pitää vielä lyhentää kuuteen minuuttiin. Näillä mennään ja kovia harjoituksia lykätään eteenpäin niin kauan että peruslenkkien sykkeet ja vauhdit saa normaalille tasolle. Toivottavasti tähän ei mene kovin montaa viikkoa.

Kausi pakettiin

Edellisessä kirjoituksessa kerroin aloittaneeni kilpailukauden jälkeisen peruskuntoharjoittelun. Harjoittelu katkesi kuitenkin todella nopeasti, kun vajaan kahden viikon treenaamisen jälkeen sain elokuun lopussa perinteiseksi muodostuneen syysflunssan. Syyskuun ensimmäisen viikon maanantai ja tiistai menivät pienessä kuumeessa sängyssä maatessa ja lenkille pääsin ensimmäisen kerran vasta saman viikon sunnuntaina. Tämän jälkeen flunssa kuitenkin häipyi nopeasti c-vitamiinin voimalla ja seuraavan viikon keskiviikkona 10.9. olin jo mukana Vantaalla Hiekkaharjun kentällä juostussa 600 metrin kilpailussa. Kunto ei ollut todellakaan mikään paras mahdollinen, mutta päätin osallistua koska mukana oli Suomen tämän hetken kovin 800 metrin juoksija Ville Lampinen - harvoin sitä pääsee tuollaisen tekijämiehen kanssa starttaamaan yhtä aikaa. Itse juoksu meni juuri niin kuin olin arvellutkin, alkuun meno tuntui todella kevyeltä, ensimmäinen 200 metriä 29 sekuntiin, mutta sen jälkeen sairastelun heikentämä todellinen kunto näkyi tasaisena vauhdin hiipumisena ja hyvin pehmeänä juoksuna. Loppuaika 1.39,52 oli kuitenkin lopulta yllättävän hyvä ja satuinpa sillä saamaan myös harvoin juostun 600 metrin M35-sarjan kenttäennätyksen haltuuni.

Nyt taudin helpotettua tarkoitus on aloittaa peruskuntokausi toistamiseen ja toivottavasti paremmalla menestyksellä. Treeniohjelma on jo hahmottunut paperilla aika hyvälle mallille - kaksi kovaa viikkoa, yksi kevyt viikko, kovilla viikoilla 5-6 treenipäivää sisältäen pitkän lenkin ja vauhtikestävyysharjoituksen, punttitreeniä kerran viikossa ja lisäksi vähän myöhemmin kerran kolmessa viikossa rentoja 100 metrin vetoja. Juoksua kertyy toivottavasti jonkun ajan kuluttua kovilla viikolla noin 60 kilometriä viikossa, kevyellä viikolla vähän vähemmän. Ohjelman yksityiskohtiin ja edistymiseen voi tutustua myöhemmin tuolla harjoituspäiväkirjan puolella.

Huomenna sunnuntaina 14.9. on kuitenkin ohjelmassa vielä yksi 800 metrin kilpailu Pukinmäen kentällä Helsingissä. Riskillä lähdetään vetämään kovaa aikaa, saa nähdä miten käy...