Edellisessä kirjoituksessa kerroin aloittaneeni kilpailukauden jälkeisen peruskuntoharjoittelun. Harjoittelu katkesi kuitenkin todella nopeasti, kun vajaan kahden viikon treenaamisen jälkeen sain elokuun lopussa perinteiseksi muodostuneen syysflunssan. Syyskuun ensimmäisen viikon maanantai ja tiistai menivät pienessä kuumeessa sängyssä maatessa ja lenkille pääsin ensimmäisen kerran vasta saman viikon sunnuntaina. Tämän jälkeen flunssa kuitenkin häipyi nopeasti c-vitamiinin voimalla ja seuraavan viikon keskiviikkona 10.9. olin jo mukana Vantaalla Hiekkaharjun kentällä juostussa 600 metrin kilpailussa. Kunto ei ollut todellakaan mikään paras mahdollinen, mutta päätin osallistua koska mukana oli Suomen tämän hetken kovin 800 metrin juoksija Ville Lampinen - harvoin sitä pääsee tuollaisen tekijämiehen kanssa starttaamaan yhtä aikaa. Itse juoksu meni juuri niin kuin olin arvellutkin, alkuun meno tuntui todella kevyeltä, ensimmäinen 200 metriä 29 sekuntiin, mutta sen jälkeen sairastelun heikentämä todellinen kunto näkyi tasaisena vauhdin hiipumisena ja hyvin pehmeänä juoksuna. Loppuaika 1.39,52 oli kuitenkin lopulta yllättävän hyvä ja satuinpa sillä saamaan myös harvoin juostun 600 metrin M35-sarjan kenttäennätyksen haltuuni.
Nyt taudin helpotettua tarkoitus on aloittaa peruskuntokausi toistamiseen ja toivottavasti paremmalla menestyksellä. Treeniohjelma on jo hahmottunut paperilla aika hyvälle mallille - kaksi kovaa viikkoa, yksi kevyt viikko, kovilla viikoilla 5-6 treenipäivää sisältäen pitkän lenkin ja vauhtikestävyysharjoituksen, punttitreeniä kerran viikossa ja lisäksi vähän myöhemmin kerran kolmessa viikossa rentoja 100 metrin vetoja. Juoksua kertyy toivottavasti jonkun ajan kuluttua kovilla viikolla noin 60 kilometriä viikossa, kevyellä viikolla vähän vähemmän. Ohjelman yksityiskohtiin ja edistymiseen voi tutustua myöhemmin tuolla harjoituspäiväkirjan puolella.
Huomenna sunnuntaina 14.9. on kuitenkin ohjelmassa vielä yksi 800 metrin kilpailu Pukinmäen kentällä Helsingissä. Riskillä lähdetään vetämään kovaa aikaa, saa nähdä miten käy...
lauantai 13. syyskuuta 2014
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Vielä kerran tänä kesänä
Jyväskylässä järjestettyjen veteraanien SM-kilpailuiden jälkeen takki oli muutaman päivän aika tyhjä. Kasin ennätys oli jäänyt rikkomatta harmillisen pienellä marginaalilla, joten ajatus vielä yhdestä yrityksestä pyöri mielessä. Seuraavan viikon maanantaina 18.8. olisi sopiva kilpailu Vantaalla Hiekkaharjun kentällä, mutta sääennusteet lupailivat todella kovaa tuulta ja vesisadetta. Tuulesta oli tänä kesänä sen verran huonoja kokemuksia, että oli selvää, etten lähtisi mihinkään myrskyyn juoksemaan. Ilmoittauduin kuitenkin kilpailuun varmuuden vuoksi.
Viikon aikana tuli tehtyä muutama hyvin lyhyt palauttava lenkki ja yksi kunnon happotreeni - 3x300 metriä kahden minuutin palautuksilla 48 sekuntiin. Juoksin 300 metrin vetoja ensimmäisen kerran alle kolmen minuutin palautuksella ja tämä lyhyemmillä palautuksilla tehty treeni osoittautui lopulta aivan järkyttävän kovaksi. Viimeisen vedon jälkeen olo oli taas kuin junan alle jääneellä ja keuhkoista puski räkää vielä 15 minuutin päästä. Jotenkin olisin uskonut keuhkojen olevan tässä vaiheessa kautta jo auki, mutta ilmeisesti aina on parantamisen varaa.
Koitti seuraavan viikon maanantai. Sää oli juuri niin huono kuin ennusteet olivat lupailleet ja kolmen jälkeen iltapäivällä alkoi todella kova kaatosade ja myrsky. Tein jo päätöksen jättää illan kilpailu väliin, mutta vähän ennen viittä sade yhtäkkiä taukosi ja tuuli tyyntyi. Olin ottanut kilpailuvarusteet mukaan töihin joten pyörsin päätökseni ja hyppäsin ensimmäiseen bussiin. Hiekkaharjun kentälle ehdin juuri ja juuri ajoissa varmistamaan osallistumisen kilpailuun. Nopeat verryttelyt ja niin sitä oltiin taas lähtöviivalla valmiina tavoittelemaan ennätystä. Juoksu lähti liikkeelle jopa yllättävän rauhallista vauhtia minun seuraillessa muiden menoa porukan häntäpäässä. Ensimmäinen väliaika 200 metrin kohdalla oli 33 sekuntia ja 400 metriä täyttyi ajassa 1.07. Kohtuulliseen tulokseen olisi vielä mahdollisuuksia ja niinpä lisäsin puristusta takasuoralla ja ohitin kaksi kanssakilpailijaa. Vauhti pysyi edelleen tasaisena ja 600 metrin väliaika oli 1.40. Viimeiset 200 metriä tulin minkä jaloistani pääsin yrittäen puristaa loppuajan uusiin ennätyslukemiin. Maaliviiva ylittyi lopulta ajassa 2.14,79 eli ennätys jäi vain 0,09 sekunnin päähän. Tämä tietysti harmitti vähän, mutta tulos oli kuitenkin tämän kesän paras. Koska koko osallistuminen oli kaksi tuntia aikaisemmin ollut epävarmaa, olin tyytyväinen juoksuun.
Kotiin palattuani kaivoin taas kilpailukalenterin ja katsoin löytyisikö tällä kaudelle vielä yksi kilpailu johon voisin osallistua. Paras vaihtoehto oli 7.9. Turussa järjestettävä Tilastopajacup, jonne ilmoittauduinkin muutamaa päivää myöhemmin. Päätin kuitenkin aloittaa tässä vaiheessa jo peruskuntoharjoittelun ja tehdä korkeintaan yhden kovan vetotreenin vähän ennen kisastarttia. Lopullinen päätös osallistumisesta riippuisi niin omasta fiiliksestä kuin kilpailupäivän sääennusteesta - vetotreeni jäisi siis tekemättä jos jompi kumpi ei olisi kunnossa.
Peruskuntokausi alkoi tiistaina kevyellä punttitreenillä työpaikan kuntosalilla. Keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina tuli juostua noin tunnin lenkit, melko rauhallista vauhtia. Lauantaina ohjelmassa oli sen sijaan Juoksufoorumin 5,0km testijuoksu Kuusijärvellä Vantaalla. Aikaa vitoseen meni lähes maksimaalisella suorituksella 20.49 eli pidempien matkojen kunto on tällä hetkellä melko heikko. Tuota vitosta olisi tarkoitus juosta vielä pari kertaa tänä syksynä niin että aika painuu toivottavasti 20 minuutin pintaan. Ensi kesään mennessä tavoite on päästä reilusti alle 19 minuuttiin, jotta happi kulkisi vähän paremmin noilla lyhemmilläkin kisamatkoilla.
maanantai 11. elokuuta 2014
Haasteelliset, mutta onnistuneet SM-kilpailut
Kauden pääkilpailukseni muodostuneet Suomen aikaisurheiluliiton yleisurheilun suomenmestaruuskilpailut järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Omat 800 ja 400 metrin juoksut menivät todella hyvin, mutta matkaan mahtui silti myös pientä vastoinkäymistä.
Ensimmäisenä lajina ohjelmassa oli lauantaina 800 metriä, aikataulun mukaan 13:30. Hotellilla syödyn aamupalan jälkeen läksin kisapaikalle hakemaan numeroa ja varmistamaan osallistumisen. Takaisin hotellille tultua mittailin verensokerit - olen sairastanut insuliinihoitoista ykköstyypin (ns. nuoruusiän) diabetesta 25 vuotta - ja arvo oli lähes 15 eli aivan liian korkea. Ei muuta kuin lisäpistos pikainsuliinia. Noin tuntia myöhemmin, kun olin valmiina lähtemään kilpailupaikalle, sokeri oli noussut entisestään. Ihmettelin että kuinkas paljon sitä aamupalaa oikein tuli syötyä ja pistin pikainsuliinia vielä vähän lisää. Taas tuntia myöhemmin, noin kaksi tuntia ennen starttia, sokeri alkoi vihdoin laskea, joten ajattelin että kaikki kunnossa, hyvä kisa tästä vielä saadaan.
Verryttelyjä ennen otin yhden geelin ja join vähän urheilujuomaa. Kaikki sujui hyvin, jalat tuntuivat olevan todella hyvässä kunnossa ja mies valmiina radalle. Viimeisen reippaan avausvedon jälkeen olo alkoi tuntua kuitenkin heikolta ja 23 minuuttia ennen starttia verensokerimittari näytti todella alhaista lukemaa 2,4. Nopea analyysi oli että aamulla pistetyt insuliinit olivat mahdollisesti lähteneet imeytymään ja vaikuttamaan vasta viiveellä joten sokerin tarve olisi nyt todella suuri. Koska tuosta 2,4 lukemasta ei tarvitse mennä enää kovin paljon alaspäin ja taju poistuu päästä, kiskoin äkkiä kolme energiageeliä naamaan ja ehdin juuri ja juuri juoksun callingiin. Vielä yksi mittaus noin 10 minuuttia ennen lähtöä ja nyt oltiin taas turvallisissa lukemissa. Otin vielä kaksi geeliä ja asetuin lähtöviivalle helpottuneena ja turvallisin mielin.
Paikoillenne -komentoa odotellessa ajattelin että tässä sitä nyt ollaan SM-kilpailuiden lähtöviivalla vaikka hetki sitten koko juoksuun osallistuminen oli vaakalaudalla eli eiköhän oteta nyt kesän paras miehestä irti. Lähtölaukauksen pamahdettua läksin seuraamaan varjon lailla M35-sarjan kolmatta juoksijaa. 200 metrin väliaika oli huudon perusteella vähän alle 32 sekuntia eli juuri suunniteltua vauhtia. Ensimmäinen kierros täyttyi stadionin kellon mukaan ajassa 1.04,5 ja pysyin edelleen helposti sarjani kolmosen perässä. Takasuoralla kaveri näytti hieman väsyvän, joten päätin iskeä ja tehdä ohituksen ennen viimeistä kaarretta. Ohitusyritykseni kuitenkin havahdutti kaverin ja tältä löytyikin uusi selvästi kovempi vaihde. Tajusin että takasuoralla en tule pääsemään ohi eikä kaarteessa kannata juosta kakkosrataa, joten jättäydyin suosiolla nelospaikalle. Kovasta puristuksesta huolimatta jäin takakaarteessa tasaisesti kolmospaikasta. Maalisuoralla kisan kolmonen saavutti merkittävästi toisena ollutta juoksijaa minun taistellessa happoja ja stadionin kelloa vastaan. Suuren digitaalikellon sekunnit juoksivat tuskallisen nopeasti 2.08:sta eteenpäin ja 2.15 täyttyi juuri ennen kuin ylitin maaliviivan. Virallinen aika 2.15,30 oli selvästi tämän kesän paras noteeraukseni, toiseksi paras koskaan juoksemani aika ja jäi lopulta vain 0,60 sekuntia ennätyksestäni. Tänä vuonna se riitti SM-kilpailuiden nelossijaan, kun pronssia otettiin ajalla 2.13,08. Kesän haasteiden ja varsinkin juuri ennen starttia olleiden ongelmien jälkeen olin kuitenkin todella tyytyväinen suoritukseeni. Pronssia juossut kaveri kertoi myös nuoruudessaan painelleen 800 metriä parhaimmillaan vähän yli 1.54 joten ihan huonolle en hävinnyt.
Sunnuntaina ohjelmassa oli 400 metriä, aikataulun mukaan 14:55. Aamupäivä meni mukavasti ja jalat tuntuivat olevan todella hyvässä kunnossa. Kentän ulkopuolella metsän siimeksessä verrytellessä tämä hyvän olon tunne vahvistui entisestään ja uskoin että tänään mikä tahansa on mahdollista. Osallistujia oli kymmenen, joten jakauduimme kahteen erään. Osalla juoksijoista ei ollut tuoretta tilastoaikaa, joten pääsin hieman onnekkaasti toiseen ns. kuumaan erään. Ensimmäisen erän voittaja juoksi todella kovan ajan 55,40, joten tiesin että mitalille päästäkseen pitäisi toisessa erässä sijoittua vähintään toiseksi ja juosta lisäksi ensimmäisen erän kakkosen ajan 57,23 alle - kovaa pitäisi siis lähteä liikkeelle.
Olin onnekas myös ratajaon suhteen ja niinpä heti ulkopuolellani oli kaksi tilastoissa aavistuksen minua kovempaa juoksijaa, joita vastaan tulisin nyt taistelemaan. Sain hyvän lähdön telineistä ja sen jälkeen suuntasin katseeni loivasti oikealle niin että juoksin täsmälleen samaa vauhtia kuin kaksi ulkopuolellani olevaa kilpailijaa. Takasuoralla puhalsi ilmeisesti kohtalainen vastatuuli, mutta tällä kertaa olin niin keskittynyt, etten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Sisäpuoleltani lähtenyt erän kovin juoksija oli myös menossa menojaan, mutta en antanut tämänkään häiritä menoa, koska tiesin että häntä vastaan minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Puolimatkan kohdalla katsoin tarkasti minkä verran olin kilpakumppaneitani jäljessä ja totesin eron olevan noin metrin luokkaa. Alku oli tullut siis todella hyvin. Takakaarteessa kaksikko alkoi kuitenkin saada hieman kaulaa minun taistellessa koko ajan kovemmin iskeviä happoja vastaan. Maalisuoran auetessa muistan ajatelleeni että nyt jalassa on piikkareiden sijaan racer-lenkkarit, askel kantaa maaliin saakka, kova tulos on tulossa. Viimeisillä kymmenillä metreillä saavutin vielä hieman erän kolmosta ja laskin päässäni sekunteja kun näin erän voittajan pysäyttävän kellon aikaan 53,61. Yksi, kaksi, kolme, neljä, alle viisi ja maalissa - ennätys taisi tulla!
Hapot polttivat pakaroissa niin pahasti että pian maaliviivan jälkeen tein vauhdikkaan Uuno Turhapuromaisen sukelluksen radan pintaan. Tulokset tulivat melko nopeasti kellotaululle ja oma aikani oli 58,24 eli uusi ennätys 35 sekunnin sadasosan marginaalilla. Pieni tuuletus ja uusi romahdus nurmikentälle. Eroa erän kolmoseen jäi lopulta 0,81 sekuntia ja pronssia ottaneeseen kakkoseenkin vain 1,65 sekuntia. Mitali ei ollut siis hirveän kaukana tälläkään matkalla.
Kokonaisuutena kisat menivät hyvin ja epäonnistuneisiin aluemestaruuskilpailuihin verrattuna jopa erinomaisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että tein jo toisen kerran tällä kaudella ennätyksen 400 metrillä niin, että alla oli edellisenä päivänä juostu 800 metrin kilpailu. Onko kyse sattumasta vai vaatiiko oma 400 metrin maksimisuoritus todella noin kovan avauksen, tämä pitää selvittää. Yhtenä oppina näistä kekkereistä tarttui ainakin se, että kevyet racer-lenkkarit toimii minulla piikkareita paremmin jopa 400 metrin matkalla. Toivottavasti muistan tämän myös ensi kesänä. Lisäksi nelosen ennätys parani nyt vaikka viimeisten kolmen viikon aikana tein pelkästään 800 metrin harjoituksia - hyvä hapen kulku auttaa siis selvästi tuolla lyhemmälläkin matkalla. Toisaalta 400 metrin ja 200 metrin aikojeni suhdeluku on jo nyt 2,18, mikä tarkoittaa sitä, että jos jatkossa aion vielä tehdä nelosella uusia ennätyksiä pitää tuota kakkosen aikaa myös hilata nopeammaksi. Pelkällä nopeuskestävyyden parannuksella ei enää kovin paljon pidemmälle mennä.
Ensimmäisenä lajina ohjelmassa oli lauantaina 800 metriä, aikataulun mukaan 13:30. Hotellilla syödyn aamupalan jälkeen läksin kisapaikalle hakemaan numeroa ja varmistamaan osallistumisen. Takaisin hotellille tultua mittailin verensokerit - olen sairastanut insuliinihoitoista ykköstyypin (ns. nuoruusiän) diabetesta 25 vuotta - ja arvo oli lähes 15 eli aivan liian korkea. Ei muuta kuin lisäpistos pikainsuliinia. Noin tuntia myöhemmin, kun olin valmiina lähtemään kilpailupaikalle, sokeri oli noussut entisestään. Ihmettelin että kuinkas paljon sitä aamupalaa oikein tuli syötyä ja pistin pikainsuliinia vielä vähän lisää. Taas tuntia myöhemmin, noin kaksi tuntia ennen starttia, sokeri alkoi vihdoin laskea, joten ajattelin että kaikki kunnossa, hyvä kisa tästä vielä saadaan.
Verryttelyjä ennen otin yhden geelin ja join vähän urheilujuomaa. Kaikki sujui hyvin, jalat tuntuivat olevan todella hyvässä kunnossa ja mies valmiina radalle. Viimeisen reippaan avausvedon jälkeen olo alkoi tuntua kuitenkin heikolta ja 23 minuuttia ennen starttia verensokerimittari näytti todella alhaista lukemaa 2,4. Nopea analyysi oli että aamulla pistetyt insuliinit olivat mahdollisesti lähteneet imeytymään ja vaikuttamaan vasta viiveellä joten sokerin tarve olisi nyt todella suuri. Koska tuosta 2,4 lukemasta ei tarvitse mennä enää kovin paljon alaspäin ja taju poistuu päästä, kiskoin äkkiä kolme energiageeliä naamaan ja ehdin juuri ja juuri juoksun callingiin. Vielä yksi mittaus noin 10 minuuttia ennen lähtöä ja nyt oltiin taas turvallisissa lukemissa. Otin vielä kaksi geeliä ja asetuin lähtöviivalle helpottuneena ja turvallisin mielin.
Paikoillenne -komentoa odotellessa ajattelin että tässä sitä nyt ollaan SM-kilpailuiden lähtöviivalla vaikka hetki sitten koko juoksuun osallistuminen oli vaakalaudalla eli eiköhän oteta nyt kesän paras miehestä irti. Lähtölaukauksen pamahdettua läksin seuraamaan varjon lailla M35-sarjan kolmatta juoksijaa. 200 metrin väliaika oli huudon perusteella vähän alle 32 sekuntia eli juuri suunniteltua vauhtia. Ensimmäinen kierros täyttyi stadionin kellon mukaan ajassa 1.04,5 ja pysyin edelleen helposti sarjani kolmosen perässä. Takasuoralla kaveri näytti hieman väsyvän, joten päätin iskeä ja tehdä ohituksen ennen viimeistä kaarretta. Ohitusyritykseni kuitenkin havahdutti kaverin ja tältä löytyikin uusi selvästi kovempi vaihde. Tajusin että takasuoralla en tule pääsemään ohi eikä kaarteessa kannata juosta kakkosrataa, joten jättäydyin suosiolla nelospaikalle. Kovasta puristuksesta huolimatta jäin takakaarteessa tasaisesti kolmospaikasta. Maalisuoralla kisan kolmonen saavutti merkittävästi toisena ollutta juoksijaa minun taistellessa happoja ja stadionin kelloa vastaan. Suuren digitaalikellon sekunnit juoksivat tuskallisen nopeasti 2.08:sta eteenpäin ja 2.15 täyttyi juuri ennen kuin ylitin maaliviivan. Virallinen aika 2.15,30 oli selvästi tämän kesän paras noteeraukseni, toiseksi paras koskaan juoksemani aika ja jäi lopulta vain 0,60 sekuntia ennätyksestäni. Tänä vuonna se riitti SM-kilpailuiden nelossijaan, kun pronssia otettiin ajalla 2.13,08. Kesän haasteiden ja varsinkin juuri ennen starttia olleiden ongelmien jälkeen olin kuitenkin todella tyytyväinen suoritukseeni. Pronssia juossut kaveri kertoi myös nuoruudessaan painelleen 800 metriä parhaimmillaan vähän yli 1.54 joten ihan huonolle en hävinnyt.
Sunnuntaina ohjelmassa oli 400 metriä, aikataulun mukaan 14:55. Aamupäivä meni mukavasti ja jalat tuntuivat olevan todella hyvässä kunnossa. Kentän ulkopuolella metsän siimeksessä verrytellessä tämä hyvän olon tunne vahvistui entisestään ja uskoin että tänään mikä tahansa on mahdollista. Osallistujia oli kymmenen, joten jakauduimme kahteen erään. Osalla juoksijoista ei ollut tuoretta tilastoaikaa, joten pääsin hieman onnekkaasti toiseen ns. kuumaan erään. Ensimmäisen erän voittaja juoksi todella kovan ajan 55,40, joten tiesin että mitalille päästäkseen pitäisi toisessa erässä sijoittua vähintään toiseksi ja juosta lisäksi ensimmäisen erän kakkosen ajan 57,23 alle - kovaa pitäisi siis lähteä liikkeelle.
Olin onnekas myös ratajaon suhteen ja niinpä heti ulkopuolellani oli kaksi tilastoissa aavistuksen minua kovempaa juoksijaa, joita vastaan tulisin nyt taistelemaan. Sain hyvän lähdön telineistä ja sen jälkeen suuntasin katseeni loivasti oikealle niin että juoksin täsmälleen samaa vauhtia kuin kaksi ulkopuolellani olevaa kilpailijaa. Takasuoralla puhalsi ilmeisesti kohtalainen vastatuuli, mutta tällä kertaa olin niin keskittynyt, etten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Sisäpuoleltani lähtenyt erän kovin juoksija oli myös menossa menojaan, mutta en antanut tämänkään häiritä menoa, koska tiesin että häntä vastaan minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Puolimatkan kohdalla katsoin tarkasti minkä verran olin kilpakumppaneitani jäljessä ja totesin eron olevan noin metrin luokkaa. Alku oli tullut siis todella hyvin. Takakaarteessa kaksikko alkoi kuitenkin saada hieman kaulaa minun taistellessa koko ajan kovemmin iskeviä happoja vastaan. Maalisuoran auetessa muistan ajatelleeni että nyt jalassa on piikkareiden sijaan racer-lenkkarit, askel kantaa maaliin saakka, kova tulos on tulossa. Viimeisillä kymmenillä metreillä saavutin vielä hieman erän kolmosta ja laskin päässäni sekunteja kun näin erän voittajan pysäyttävän kellon aikaan 53,61. Yksi, kaksi, kolme, neljä, alle viisi ja maalissa - ennätys taisi tulla!
Hapot polttivat pakaroissa niin pahasti että pian maaliviivan jälkeen tein vauhdikkaan Uuno Turhapuromaisen sukelluksen radan pintaan. Tulokset tulivat melko nopeasti kellotaululle ja oma aikani oli 58,24 eli uusi ennätys 35 sekunnin sadasosan marginaalilla. Pieni tuuletus ja uusi romahdus nurmikentälle. Eroa erän kolmoseen jäi lopulta 0,81 sekuntia ja pronssia ottaneeseen kakkoseenkin vain 1,65 sekuntia. Mitali ei ollut siis hirveän kaukana tälläkään matkalla.
Kokonaisuutena kisat menivät hyvin ja epäonnistuneisiin aluemestaruuskilpailuihin verrattuna jopa erinomaisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että tein jo toisen kerran tällä kaudella ennätyksen 400 metrillä niin, että alla oli edellisenä päivänä juostu 800 metrin kilpailu. Onko kyse sattumasta vai vaatiiko oma 400 metrin maksimisuoritus todella noin kovan avauksen, tämä pitää selvittää. Yhtenä oppina näistä kekkereistä tarttui ainakin se, että kevyet racer-lenkkarit toimii minulla piikkareita paremmin jopa 400 metrin matkalla. Toivottavasti muistan tämän myös ensi kesänä. Lisäksi nelosen ennätys parani nyt vaikka viimeisten kolmen viikon aikana tein pelkästään 800 metrin harjoituksia - hyvä hapen kulku auttaa siis selvästi tuolla lyhemmälläkin matkalla. Toisaalta 400 metrin ja 200 metrin aikojeni suhdeluku on jo nyt 2,18, mikä tarkoittaa sitä, että jos jatkossa aion vielä tehdä nelosella uusia ennätyksiä pitää tuota kakkosen aikaa myös hilata nopeammaksi. Pelkällä nopeuskestävyyden parannuksella ei enää kovin paljon pidemmälle mennä.
400m lähtö, puristusta nähtävissä - kuva (c) Vesa Lappalainen
torstai 7. elokuuta 2014
Valmiina SM-kilpailuihin
Viimeiset valmistautumispäivät ennen tulevana viikonloppuna Jyväskylässä järjestettäviä veteraanien yleisurheilun SM-kilpailuita ovat sujuneet hyvin. Mukavasti menneen Porvoon 800m kilpailun jälkeen oli helppoa lähteä valmistautumaan kauden tärkeimpään starttiin.
Heti kilpailun jälkeisenä päivänä eli maanantaina otin viimeisen maksimikestävyysharjoituksen, tällä kertaa hieman kevyempänä versiona eli 6x400m 90 sekunnin palautuksilla, vetojen mennessä 1.23 - 1.24 haarukkaan. Idea oli rassata keuhkoja vielä kerran, mutta säästää samalla jalkoja ja välttää happoja. Jotta viikko pysyisi riittävän kevyenä pidin tiistaina lepopäivän ja keskiviikkonakin tuli hölköteltyä vain reilu vartti ja tehtyä sen jälkeen kunnon venyttelyt. Tänään torstaina ohjelmassa oli pientä hermoston herättelyä eli kaksi kovaa, mutta rentoa vetoa, 40m ja 150m, hyvän verryttelyn jälkeen. Jalat vaikuttavat olevan kunnossa ja vedot menivät vaivattomasti ilman pienintäkään puristusta varsin mukaviin aikoihin eli 5.6sek ja 19.9sek. Jalassa oli luonnollisesti 800m kilpailuunkin tulevat New Balancen RC5000 racer-lenkkarit.
Huomenna perjantaina tulee hölköteltyä illalla ehkä vielä vartti ja 800m kilpailun startti on ohjelmassa lauantaina kello 13:30. Fysiikka vaikuttaa olevan tällä kertaa kunnossa eli tuloksen pitäisi olla kiinni enää korvien välistä. Toivotaan että viikonlopun jälkeen ei tarvitse selitellä.
Heti kilpailun jälkeisenä päivänä eli maanantaina otin viimeisen maksimikestävyysharjoituksen, tällä kertaa hieman kevyempänä versiona eli 6x400m 90 sekunnin palautuksilla, vetojen mennessä 1.23 - 1.24 haarukkaan. Idea oli rassata keuhkoja vielä kerran, mutta säästää samalla jalkoja ja välttää happoja. Jotta viikko pysyisi riittävän kevyenä pidin tiistaina lepopäivän ja keskiviikkonakin tuli hölköteltyä vain reilu vartti ja tehtyä sen jälkeen kunnon venyttelyt. Tänään torstaina ohjelmassa oli pientä hermoston herättelyä eli kaksi kovaa, mutta rentoa vetoa, 40m ja 150m, hyvän verryttelyn jälkeen. Jalat vaikuttavat olevan kunnossa ja vedot menivät vaivattomasti ilman pienintäkään puristusta varsin mukaviin aikoihin eli 5.6sek ja 19.9sek. Jalassa oli luonnollisesti 800m kilpailuunkin tulevat New Balancen RC5000 racer-lenkkarit.
Huomenna perjantaina tulee hölköteltyä illalla ehkä vielä vartti ja 800m kilpailun startti on ohjelmassa lauantaina kello 13:30. Fysiikka vaikuttaa olevan tällä kertaa kunnossa eli tuloksen pitäisi olla kiinni enää korvien välistä. Toivotaan että viikonlopun jälkeen ei tarvitse selitellä.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Jyväskylän juna aikataulussa
Toiseksi viimeinen viikko ennen Jyväskylässä 8.-10. elokuuta järjestettäviä veteraanien SM-kilpailuita on nyt takana. Suunnitelmat elivät viikon aikana aavistuksen, mutta tiistaiksi suunniteltu 2x500m 20 minuutin palautuksella toteutui.
Tiistain vedoissa jalassa oli ensimmäistä kertaa New Balancen huippukevyt racer-lenkkari RC5000, joka osoittautuikin minulle täydelliseksi piikkarin korvikkeeksi. Kenkä painaa alle 100 grammaa eli jopa vähemmän kuin kevyet piikkarit, mutta siinä on silti kohtuullisesti pehmustetta, joten pohkeet ei joudu läheskään yhtä koville kuin piikkareissa. Vedoissa kenkä toimi todella hyvin, tuntui nopealta, piti eikä kipeyttänyt jalkoja. Itse vedot olin suunnitellut juoksevani mahdollisimman tasaista vauhtia aikaan 1.20 eli oletettua 800m kilpailun aloitusvauhtia. Vedot napsahtivat aikoihin 1.20,1 ja 1.20,3 eli täsmälleen siihen mihin olin niiden toivonut menevän. Tämä vahvisti luottamusta, että jalat ovat vihdoin palautuneet AM-kisojen aikaisesta jumista.
Keskiviikkona tuli juostua fiiliksen mukaan reipasvauhtinen 5km ja torstaina palauttava lenkki. Viikonlopun kovaksi treeniksi valikoitui lopulta omien vetojen sijaan Porvoossa sunnuntaina juostava veteraanien 800m kilpailu. Niinpä lauantaina tuli käytyä hölkkäilemässä vähän kentällä ja ottamassa kolme rentoa 40m vetoa, että jalat eivät mene aivan shokkiin kisan vauhdista.
Sunnuntaina Porvoossa oli varsin tuulinen päivä, näyttää että tänä kesänä lähes jokaisessa kisassa tulee, takasuoralla puhalsi viiden metrin vastainen tuuli. Oli selvää, että joukkoa vetämään en ainakaan lähtisi tuollaiseen tuuleen. Lopulta M50 sarjassa mukana ollut 2.15 juoksija osoittautui pelastukseksi tuulen kanssa. Liikkeelle lähti 19 juoksijaa joten ensimmäiset 20 metriä otin reippaasti välttyäkseni tönimiseltä. Sen jälkeen löin liinat kiinni niin että toivomani tuulen halkoja pääsi edelleni. Tuuli oli kuitenkin vienyt häneltäkin vetohalut joten ensimmäisen 200 metrin väliaika oli todella hidas 0.36. Myötätuuleen juostu seuraava kierroksen puolikas tultiin aavistuksen reippaammin ja 400m väliaika oli 1.10. Tässä vaiheessa kilpailun johtaja kiristi vauhtia selvästi ja jäin aavistuksen jälkeen joutuen puskemaan yksin takasuoran vastatuuleen. Hieman yllättäen 600 metrin väliaika oli kuitenkin 1.42 eli tuo väli tuli todella reippaasti. Kohtalaisesta väliajasta piristyneenä sain puristettua lopunkin vielä varsin mukavasti ja aivan viimeisillä kymmenillä metreillä sain kilpailussa ensimmäisenä maaliin tullutta juoksijaa jopa aavistuksen kiinni.
Loppuaika oli olosuhteet ja vauhdinjaon huomioon ottaen varsin mukava 2.17,00 eli selvästi tämän kesän paras noteeraukseni. Juoksu meni siis erittäin hyvin ja tuollainen hidas aloitus oli ehkä jopa hyvä SM-kilpailuita ajatellen - nyt jalat on melko tuoreessa kunnossa, mutta hyvä treeni tuli silti tehtyä. Ensi viikolla ohjelmassa on vielä kaksi valmistavaa treeniä ja lauantaina 9. elokuuta on sitten toivottavasti palkkapäivä.
Tiistain vedoissa jalassa oli ensimmäistä kertaa New Balancen huippukevyt racer-lenkkari RC5000, joka osoittautuikin minulle täydelliseksi piikkarin korvikkeeksi. Kenkä painaa alle 100 grammaa eli jopa vähemmän kuin kevyet piikkarit, mutta siinä on silti kohtuullisesti pehmustetta, joten pohkeet ei joudu läheskään yhtä koville kuin piikkareissa. Vedoissa kenkä toimi todella hyvin, tuntui nopealta, piti eikä kipeyttänyt jalkoja. Itse vedot olin suunnitellut juoksevani mahdollisimman tasaista vauhtia aikaan 1.20 eli oletettua 800m kilpailun aloitusvauhtia. Vedot napsahtivat aikoihin 1.20,1 ja 1.20,3 eli täsmälleen siihen mihin olin niiden toivonut menevän. Tämä vahvisti luottamusta, että jalat ovat vihdoin palautuneet AM-kisojen aikaisesta jumista.
Keskiviikkona tuli juostua fiiliksen mukaan reipasvauhtinen 5km ja torstaina palauttava lenkki. Viikonlopun kovaksi treeniksi valikoitui lopulta omien vetojen sijaan Porvoossa sunnuntaina juostava veteraanien 800m kilpailu. Niinpä lauantaina tuli käytyä hölkkäilemässä vähän kentällä ja ottamassa kolme rentoa 40m vetoa, että jalat eivät mene aivan shokkiin kisan vauhdista.
Sunnuntaina Porvoossa oli varsin tuulinen päivä, näyttää että tänä kesänä lähes jokaisessa kisassa tulee, takasuoralla puhalsi viiden metrin vastainen tuuli. Oli selvää, että joukkoa vetämään en ainakaan lähtisi tuollaiseen tuuleen. Lopulta M50 sarjassa mukana ollut 2.15 juoksija osoittautui pelastukseksi tuulen kanssa. Liikkeelle lähti 19 juoksijaa joten ensimmäiset 20 metriä otin reippaasti välttyäkseni tönimiseltä. Sen jälkeen löin liinat kiinni niin että toivomani tuulen halkoja pääsi edelleni. Tuuli oli kuitenkin vienyt häneltäkin vetohalut joten ensimmäisen 200 metrin väliaika oli todella hidas 0.36. Myötätuuleen juostu seuraava kierroksen puolikas tultiin aavistuksen reippaammin ja 400m väliaika oli 1.10. Tässä vaiheessa kilpailun johtaja kiristi vauhtia selvästi ja jäin aavistuksen jälkeen joutuen puskemaan yksin takasuoran vastatuuleen. Hieman yllättäen 600 metrin väliaika oli kuitenkin 1.42 eli tuo väli tuli todella reippaasti. Kohtalaisesta väliajasta piristyneenä sain puristettua lopunkin vielä varsin mukavasti ja aivan viimeisillä kymmenillä metreillä sain kilpailussa ensimmäisenä maaliin tullutta juoksijaa jopa aavistuksen kiinni.
Loppuaika oli olosuhteet ja vauhdinjaon huomioon ottaen varsin mukava 2.17,00 eli selvästi tämän kesän paras noteeraukseni. Juoksu meni siis erittäin hyvin ja tuollainen hidas aloitus oli ehkä jopa hyvä SM-kilpailuita ajatellen - nyt jalat on melko tuoreessa kunnossa, mutta hyvä treeni tuli silti tehtyä. Ensi viikolla ohjelmassa on vielä kaksi valmistavaa treeniä ja lauantaina 9. elokuuta on sitten toivottavasti palkkapäivä.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Takaisin perusteisiin
Edellisen kirjoituksen myötä saatiin menneet vihdoin käytyä läpi joten tämä ja seuraavat tekstit tulevat kertomaan nykytilanteesta ja sisältämään myös arvailuja tulevasta. Jännityksen tason pitäisi siis jatkossa olla ainakin astetta nollaa korkeammalla.
Syitä aluemestaruuskisojen epäonnistumisiin tuli analysoitua edellisessä kirjoituksessa. Kun syistä sai jonkinlaisen hajun, oli aika ruveta katsomaan eteenpäin ja miettiä miten seuraavissa kisoissa onnistutaan paremmin. Kalenterissa olisi ollut joitakin kisoja nyt heinäkuun lopussa, mutta päätin jättää ne väliin ja pitkästä aikaa treenata kunnolla kolme viikkoa aina 8.-10. elokuuta järjestettäviin aikuisurheilijoiden (uudelleen nimetyt veteraanit) SM-kilpailuihin asti. Välttyäkseni edellisessä tekstissä läpikäydyiltä ongelmilta muutin harjoittelua vähän. Päätin pudottaa niin piikkarivedot kuin kovimmat happovedotkin pois ja ottaa tilalle pidempiä kilpalenkkareissa juostuja vetoja, joilla treenataan joko maksimikestävyyttä tai 800 metrin matkavauhtia. Syy happovetojen poisjättämiseen oli se, että ne ovat kulkeneet jo todella hyvin tänä kesänä enkä toisaalta halua jättää parasta puristusta enää treeneihin vaan kilpailuihin.
Liikkeelle on aina hyvä lähteä perusteista joten tähän mennessä olen tehnyt vasta maksimikestävyystreenejä - 2x1200m kahden minuutin palautuksella. Näistä ensimmäinen oli ohjelmassa maanantaina 21.7. ja toinen viisi päivää myöhemmin lauantaina 26.7. Maanantaina meno oli vielä aavistuksen tukkoista, joten olin varovainen vauhdin kanssa ja vedot veivät 4.32 ja 4.33 (3.48/km). Lauantaina jalat tuntuivatkin sitten jo aika hyviltä joten vedot hurahtivat aikoihin 4.14 ja 4.16 (3.33/km) lähes samoilla sykkeillä kuin maanantaina. Nämä pitkät hengitysharjoitukset ovat minulle todella epämieluisia joten niitä ei ole tullut juuri tehtyä. Nyt tarkoitus on tehdä vielä yksi ensi viikon lauantaina, viikkoa ennen SM-kilpailuita. Kasin matkavauhtia on tarkoitus treenata 2x500m vedoilla, jotka tehdään täydellisellä palautuksella. Ensimmäinen tällainen harjoitus olisi tarkoitus tehdä ensi viikon tiistaina ja toinen viikkoa myöhemmin. Tosin tuo jälkimmäinen harjoitus saattaa korvaantua myös yksittäisellä 600m vedolla. Ulkomailta tilatut New Balancen RC5000 kilpalenkkarit odottavat myös jo postissa joten tiistain jälkeen osaan kertoa miltä vedot niissä tuntuivat.
Avainharjoitusten lisäksi myös perustreeniin tuli muutoksia. Pelkkien lyhyiden palauttavien lenkkien sijaan aloin juosta taas reippaitakin lenkkejä. Ei mitään kovia, mutta noin maratonvauhtista juoksua kuitenkin. Myös lenkkien kestoa kasvatin aavistuksen niin että valtaosa on nyt noin 30 minuuttia, jolloin viikossa saadaan kilometrejä kasaan reilut 30km. Syömistä tuli myös lisättyä merkittävästi. Tästä huolimatta paino ei ole juuri noussut eli nykyiset määrät ovat varmasti aika hyvin kohdillaan. Lisäksi aloin varmuuden vuoksi syödä magnesiumia ravintolisänä. Vaikea sanoa onko siitä mitään hyötyä lihasten toiminnalle, mutta ei sen ainakaan vaarallista pitäisi olla joten saa pysyä toistaiseksi mukana. Näillä suunnitelmilla mennään, ensi viikon jälkeen kokemuksia uusista lenkkareista, matkavauhtisista vedoista ja toivottavasti vielä tätäkin viikkoa kovemmasta kyydistä maksimikestävyystreenissä.
Todettakoon lopuksi vielä että alkuviikosta vietetyt kolme päivää Tanhuvaaran urheiluopistolla Savonlinnassa olivat omiaan palauttamaan hyvän fiiliksen treenaamiseen. Ei niinkään juoksun vaan muiden siellä kokeiltujen liikuntamuotojen - circuit training, "apinakiipeily" ja liaanihyppy - myötä. Tuossa liaanihypyssä tuli ylitettyä 230cm korkeudella ollut rima ja laji vaikutti niin hauskalta että sitä pitää kyllä päästä kokeilemaan uudestaankin, mutta seuraavat viikot keskitytään taas juoksuun. Palaillaan!
Syitä aluemestaruuskisojen epäonnistumisiin tuli analysoitua edellisessä kirjoituksessa. Kun syistä sai jonkinlaisen hajun, oli aika ruveta katsomaan eteenpäin ja miettiä miten seuraavissa kisoissa onnistutaan paremmin. Kalenterissa olisi ollut joitakin kisoja nyt heinäkuun lopussa, mutta päätin jättää ne väliin ja pitkästä aikaa treenata kunnolla kolme viikkoa aina 8.-10. elokuuta järjestettäviin aikuisurheilijoiden (uudelleen nimetyt veteraanit) SM-kilpailuihin asti. Välttyäkseni edellisessä tekstissä läpikäydyiltä ongelmilta muutin harjoittelua vähän. Päätin pudottaa niin piikkarivedot kuin kovimmat happovedotkin pois ja ottaa tilalle pidempiä kilpalenkkareissa juostuja vetoja, joilla treenataan joko maksimikestävyyttä tai 800 metrin matkavauhtia. Syy happovetojen poisjättämiseen oli se, että ne ovat kulkeneet jo todella hyvin tänä kesänä enkä toisaalta halua jättää parasta puristusta enää treeneihin vaan kilpailuihin.
Liikkeelle on aina hyvä lähteä perusteista joten tähän mennessä olen tehnyt vasta maksimikestävyystreenejä - 2x1200m kahden minuutin palautuksella. Näistä ensimmäinen oli ohjelmassa maanantaina 21.7. ja toinen viisi päivää myöhemmin lauantaina 26.7. Maanantaina meno oli vielä aavistuksen tukkoista, joten olin varovainen vauhdin kanssa ja vedot veivät 4.32 ja 4.33 (3.48/km). Lauantaina jalat tuntuivatkin sitten jo aika hyviltä joten vedot hurahtivat aikoihin 4.14 ja 4.16 (3.33/km) lähes samoilla sykkeillä kuin maanantaina. Nämä pitkät hengitysharjoitukset ovat minulle todella epämieluisia joten niitä ei ole tullut juuri tehtyä. Nyt tarkoitus on tehdä vielä yksi ensi viikon lauantaina, viikkoa ennen SM-kilpailuita. Kasin matkavauhtia on tarkoitus treenata 2x500m vedoilla, jotka tehdään täydellisellä palautuksella. Ensimmäinen tällainen harjoitus olisi tarkoitus tehdä ensi viikon tiistaina ja toinen viikkoa myöhemmin. Tosin tuo jälkimmäinen harjoitus saattaa korvaantua myös yksittäisellä 600m vedolla. Ulkomailta tilatut New Balancen RC5000 kilpalenkkarit odottavat myös jo postissa joten tiistain jälkeen osaan kertoa miltä vedot niissä tuntuivat.
Avainharjoitusten lisäksi myös perustreeniin tuli muutoksia. Pelkkien lyhyiden palauttavien lenkkien sijaan aloin juosta taas reippaitakin lenkkejä. Ei mitään kovia, mutta noin maratonvauhtista juoksua kuitenkin. Myös lenkkien kestoa kasvatin aavistuksen niin että valtaosa on nyt noin 30 minuuttia, jolloin viikossa saadaan kilometrejä kasaan reilut 30km. Syömistä tuli myös lisättyä merkittävästi. Tästä huolimatta paino ei ole juuri noussut eli nykyiset määrät ovat varmasti aika hyvin kohdillaan. Lisäksi aloin varmuuden vuoksi syödä magnesiumia ravintolisänä. Vaikea sanoa onko siitä mitään hyötyä lihasten toiminnalle, mutta ei sen ainakaan vaarallista pitäisi olla joten saa pysyä toistaiseksi mukana. Näillä suunnitelmilla mennään, ensi viikon jälkeen kokemuksia uusista lenkkareista, matkavauhtisista vedoista ja toivottavasti vielä tätäkin viikkoa kovemmasta kyydistä maksimikestävyystreenissä.
Todettakoon lopuksi vielä että alkuviikosta vietetyt kolme päivää Tanhuvaaran urheiluopistolla Savonlinnassa olivat omiaan palauttamaan hyvän fiiliksen treenaamiseen. Ei niinkään juoksun vaan muiden siellä kokeiltujen liikuntamuotojen - circuit training, "apinakiipeily" ja liaanihyppy - myötä. Tuossa liaanihypyssä tuli ylitettyä 230cm korkeudella ollut rima ja laji vaikutti niin hauskalta että sitä pitää kyllä päästä kokeilemaan uudestaankin, mutta seuraavat viikot keskitytään taas juoksuun. Palaillaan!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)